Amoriini

Ciriaco

Virallinen nimiCiriaco "Rico" RekisterinumeroVH12-093-0023
Rotu, sukupuoliTorinhevonen, ori (37,5%) Koulutustaso, lajiVaA, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä09.09.2012, 14v OmistajaAmoriini VRL-11408
Säkäkorkeus, väri167cm, prn KasvattajaJärviluoto
Palkittu lokakuussa 2016 arvonimellä KRJ-I - pistein 7 + 41 + 25 + 12 + 15 = 100p.
Palkittu maaliskuussa 2017 arvonimellä YLA2 - pistein 27 + 25 + 17 + 14 + 6 = 89p.

Rico on varsin leikkisä ja rautaisella itsevarmuudella varustettu hevonen, joka ei ikinä unohda uhota muille oreille tai pullistella tammojen edessä parhaan kykynsä mukaan. Ricon käsittelijältä vaaditaan huumorintajua ja kykyä kestää orin äänekkyyttä ja sähläilyä. Jos Ricoon vain suhtautuu oikealla asenteella, se on oikeastaan loistava tai ehkä jopa hauska hevonen.

Hoitaessa Rico on varsin helppo tapaus, sillä se tuntuu olevan onnensa kukkuloilla saadessaan huomiota ja rapsutuksia. Taluttaessa ori saattaa tanssahdella, pörhistellä ja säheltää enemmän kuin laki sallii. Rico kuitenkin pysyy käsissä ja helpoin ratkaisu on vain taluttaa oria melko löysällä narulla ja viedä se määränpäähän sen kummempia stressaamatta. Tarhakavereiden seurassa Rico on kuin uhmaikäinen teini, siitä huolimatta, että se ikä ohitettiin jo aikaa sitten. Muita hevosia ori ärsyttää minkä ehtii ja haastaa niitä leikkiin jatkuvasti. Orin isoin ongelma on repiä muiden hevosten loimet säpäleiksi ja monta kertaa olen saanut mennä tarhaan, kun Rico muina miehinä yrittää tsippailla "pois rikospaikalta", vaikka on jäänyt kiinni jopa itse teossa.

Ratsastaessa Rico on säpäkkä, mutta toisaalta erittäin lunkki tapaus. Koulukentällä puksutellaan omalla moottorilla ja ori pysyy helposti asiassa. Parhaimmillaan ori toimii kuin ajatus, sillä se tulkitsee ratsastajan apuja tarkkaan ja huomioi pienimmätkin painoavut ilmiömäisen hyvin. Esteillä Rico syttyy, mutta välillä innokkuutta on enemmän kuin taitoa ja ori ei anna ratsastajan virheitä juurikaan anteeksi. Huonon ratsastajan kanssa puomeja tipahteleekin kuin lehtiä pihakoivusta. Toisaalta, jos kuski tietää mitä tekee, Ricokin pysyy hommassa kohtuu hyvin mukana ja sillä onkin kisattu jopa 130cm luokkia. Maastoillessa uusia kapistuksia ja kovaäänisiä rekkoja ori katsoo korkeintaan aavistuksen kummeksuen, mutta sitten voikin taas jatkaa matkaa pää pyörien ja maisemia ihmetellen.

© Meela


Sukuselvitys

i. Chaliante Junior
trak, trn, 168cm
KRJ II, YLA2
ii. Chaliente II
trak, m, 170cm
iii. Chaliente I
iie. Hayleigh ACR
ie. Like A Virgin
trak, trn, 165cm
iei. Aries KLM
iee. Mathilde K
e. Jaava
tori, trt, 167cm
KRJ II, YLA2
ei. Jalmar
tori, trt, 168cm
eii. Julius Frei
eie. Lilo
ee. Halle
tori, trt, 168cm
eei. Hurmo
eee. Virma
» Näytä sukuselvitys


Jälkeläiset
s. 19.02.2016 o. Casanova (e. Meeli), om. Amoriini
s. 04.11.2014 r. Chico (e. Pocahontas), om. Muurikkala
s. 17.04.2014 t. Carya (e. Venka), om. Järviluoto


Kilpailukalenteri

KRJ (42 sijoitusta)
31.07.2015 - KRJ-Cup - Fiktio - vaativa B - 15/251
03.07.2015 - Allim's Sporthorse - vaativa B - 6/50
02.07.2015 - Allim's Sporthorse - vaativa B - 3/50
01.07.2015 - Allim's Sporthorse - vaativa B - 7/50
01.07.2015 - Allim's Sporthorse - vaativa B - 2/50
14.03.2013 - Oldfinion Dressage - vaativa A - 2/30
13.03.2013 - Oldfinion Dressage - vaativa A - 3/30
13.03.2013 - Suprant - vaativa B - 5/30
12.03.2013 - Fiktio - vaativa B - 6/48
11.03.2013 - Jindabyne - vaativa B - 3/40
11.03.2013 - Jindabyne - vaativa B - 6/40
11.03.2013 - Fiktio - vaativa B - 3/48
11.03.2013 - Koston Suomenhevoset - vaativa B - 3/50
10.03.2013 - Suprant - vaativa B - 5/30
10.03.2013 - Konkkaronkka - vaativa B - 2/40
10.03.2013 - Fiktio - vaativa B - 2/48
10.03.2013 - Suprant - vaativa A - 1/30
10.03.2013 - Oldfinion Dressage - vaativa A - 3/30
10.03.2013 - Oldfinion Dressage - vaativa A - 2/30
09.03.2013 - Koston Suomenhevoset - vaativa B - 7/50
08.03.2013 - Oldfinion Dressage - vaativa A - 2/30
07.03.2013 - Team Obnoxious - vaativa B - 5/40
06.03.2013 - Suprant - vaativa B - 2/30
06.03.2013 - Konkkaronkka - vaativa B - 2/40
05.03.2013 - Oak Hill Evet Park - vaativa B - 1/40
04.03.2013 - Konkkaronkka - vaativa B - 5/40
04.03.2013 - Team Obnoxious - vaativa B - 1/40
04.03.2013 - Jukola - vaativa B - 4/40
23.02.2013 - Team Obnoxious - vaativa A - 6/40
23.02.2013 - Sinnesro - vaativa B - 4/40
22.02.2013 - Sinnesro - vaativa B - 4/40
22.02.2013 - Fiktio - vaativa A - 2/12
21.02.2013 - Fiktio - vaativa B - 4/30
21.02.2013 - Bairdon - vaativa B - 4/40
20.02.2013 - Sinnesro - vaativa B - 5/40
18.02.2013 - Jindabyne - vaativa B - 3/40
18.02.2013 - Team Obnoxious - vaativa B - 2/30
18.02.2013 - Team Obnoxious - vaativa A - 1/30
14.02.2013 - Team Obnoxious - vaativa A - 1/30
14.02.2013 - Bairdon - vaativa B - 6/40
14.02.2013 - Bairdon - vaativa B - 5/40
12.02.2013 - Team Obnoxious - vaativa B - 5/30


Päiväkirja ja valmennukset

12. toukokuuta 2014 - kouluvalmennus, valmentajana Riia

Meela ja Rico ravasivat ulkokentällä tahdikkaasti, kun saavuin paikalle. En ollut pitkään aikaan päässyt valmentamaan juuri tätä ratsukkoa, vaikkakin Meela on osallistunut valmennuksiini ahkerasti muilla hevosillaan. Meela on saanut nostettua ratsastuksen tasoaan pikkuhiljaa ylöspäin, ja ajattelin, että hän olisi varmaan jo valmis kokeilemaan puolipiruetteja. Täydellistä osaamista en häneltä tietenkään edellyttänyt, mutta Ricon kanssa hänellä olisi varmasti edellytykset saada edes aavistuksen onnistunut suoritus. Rico on mielestäni erittäin miellyttävä ratsastaa: ori on ollut minulla kisattavana ja ratsutettavana jo peräti kolme vuotta.

-Nyt kuules tiivistä sitä istuntaasi, Meela!, neuvoin kentän laidalta. Meela yritti saada Ricoa kokoamaan raviaan, mutta Meelan istunta teki suorituksista toisinaan hieman töksähteleväisiä. Rico kuitenkin kuunteli Meelaa erittäin tarkkaavaisesti, ja Ricosta huomasi heti, kun Meela ratsasti oikein: ori alkoi koota itseään ja polkea paremmin alleen lähes välittömästi.

Alkuverryttelyn jälkeen pohjustin tulevaa piruettitehtävää hieman, ja kerroin, kuinka piruetit yleensä ratsastetaan ja mikä tehtävän suorittamisessa on tärkeintä. Tällä kertaa emme oikeastaan yrittäneet edes saada kokonaista piruettia aikaiseksi, vaan Meelan tuli yksinkertaisesti ratsastaa mahdollisimman kootussa laukassa pitkän sivun puoliväliin, jonka jälkeen hidastaa tahtia ja koettaa väistättää Ricoa samaan tapaan kuten hän tekisi etuosakäännöstä suorittaessa. Tavoitteena oli ensin saada siirtymää n. yksi-kaksi askelta, jonka jälkeen ratsukko sai jatkaa laukkaa suoraan eteenpäin siitä missä sillä hetkellä olivatkaan.

Meela ja Rico suoriutuivat tehtävästä kohtuu ongelmitta, ja pienen alkukankeuden jälkeen Meela hoksasi homman jujun. Rico teki työtä käskettyä ja olin oikeastaan itsekin ylpeä siitä, kuinka mukava ja mutkaton ratsastettava ori näytti olevan myös muiden käsissä.

20. elokuuta 2014 - Laukauksia metsässä

Hevosen kaviot kopisivat soratietä vasten, ja taivaalta ripeksivä vesi sai minut tuntemaan jotenkin.. siltä että olen elossa. En osaa kuvata tunnetta, mutta noin sen ehkä parhaiten sanoisin. Kesähelteiden jälkeen pienet pisarat kasvoilla ja sateen ropina kypärää vasten tuntui suunnattoman hyvältä. Kypärän lipasta roikkui vesipisaroita, ja aina kun edelliset putosivat, oli siinä pian jo uudet.

Tallustin tietä pitkin, ja Ricon käynti kiihtyi kiihtymistään, kun saavutimme paikkaa, jossa se oli joskus ollut orilaitumella. Katsoin tasaisin väliajoin olkieni yli taakse ja kuuntelin tarkkaan lähestyvien autojen varalta. -Yleensä tällä tiellä kaikki osaavat varoa hevosia ja nostavat kättä ohi ajaessaan tervehdykseksi, mutta seasta löytyy aina myös niitä, jotka ajavat kovempaa kuin pitäisi.

Laitumen kohdalla Rico ei olisi halunnut enää jatkaa matkaa, mutta olin päättänyt, että nyt teen kerrankin pitkän maastoretken. Patistin raudikkoa hevosta eteenpäin, ja pian se jatkoi matkaa tyytyväisenä. Nautin maisemista, ja katselin tien varrella olevia peltoja ja kauniita taloja. -Muistaen vielä, kuinka jo lapsena haaveilin joskus muuttavani tänne asumaan.

Välillä sade muuttui pelkäksi tihkuksi, ja aloin pikkuhiljaa saapua matkan käännekohtaan. Tie haarautui kahdeksi pikkutieksi, joiden molempien päässä oli talo. Paikka oli avoin, ja etenkin toisen talon pihassa oli vehreä nurmikko.. En uskaltanut poiketa pihan läpi, joten ohjasin Ricon metsään. -Ori tallusti kuuliaisesti juuri sinne, minne pyysin: se tarpoi poluttomassa metsässä ja sulloutui jopa lähekkäin olevien kuusten oksien läpi.

Juuri kun ehdin päästä etsimälleni metsätielle, kuului kaksi laukasta. Ensin yksi, jonka jälkeen kuulin miesten huutoa. Hetken päästä vielä toinen. Hitto joudutaanko me ammutuksi?! Panikoin jo päässäni sitä, kuinka Ricoa ja minua luullaan hirveksi ja lopulta tutut lukevat Iltalehden lööpeistä, kuinka hevonen ja ratsastaja ammuttiin. Rico ei tuntunut hätkähtävän ääniä yhtään, mutta minä sen sijaan hoputin orin kiireesti raviin. Kelasin nopeasti ajatuksia pääni sisällä, ja toivoin, että kyse ei ollut mistään mitä minä luulin. -Eihän kyyhkyjen metsästäjät ainakaan missään metsässä ampuisi.. eihän? Hirvenmetsästyskausikaan ei pitäisi olla vielä alkanut.

Hetken päästä rauhoituin jo, ja annoin Ricon jatkaa matkaa taas kävellen. Mäntymetsän ja sateen tuoksu oli huumaava. Jostain kuului rasahduksia, ja pari kertaa koppelo pyrähti eteemme. Parhaimmat reitit tältä puolelta Järveä olivat pilattu viime kesänä tukkirekkojen takia; metsää oli kaadettu ja tiet tehty niin koviksi, ettei niillä voinut ravata tai laukata. Toisaalta kuitenkin nautin näin pitkästä retkestä vain kävellen ja luonnon ääniä kuunnellen. Loppumatkasta saavuin hiitille, jota pitkin laukkasimme kotiin; hiitin jälkeen olisi enää 2 kilometriä pehmeää tietä, jossa voisi tehdä hyvät loppuravit. Rico oli elementissään, ja tuuli viuhui korvissani. Rico säikkyi ennen tuulta paljon, mutta enää ori ei pelännyt edes tällaisessa myräkässä. Sade piiskasi kasvojani, mutta nautin siitä. Tunsin kuinka Rico luotti minuun ja toivoin, että voisin säilyttää tämän fiiliksen ikuisesti. Mitä minä tekisinkään ilman tätä hevosta? // Meela

19. maaliskuuta 2014 - Arjen aherrusta

Tänään aloitin aamun ruokkimalla hevoset ja tarhaamalla koko konkkaronkan. Ricon kuitenkin päätin jättää vielä talliin, sillä rutiineista poiketen aioin aloittaa hevosten liikutuksen tänään jo heti aamusta. Harjasin orin pikaisesti, vaikka yleensä minulla on tapana jäädä rapsuttelemaan Ricoa oikein huolella ja puhdistaa koko hevonen ajatuksen kanssa, sillä Rico tuntuu olevan varsin perso huomiolle ja rapsutteluille. Satulaa laittaessa Rico näytti hapanta naamaa, ja koetti jopa näykätä. Napakalla kiellolla rautias ratsu ymmärsi kuitenkin jättää turhat uhittelut sikseen, ja tyytyi vain luimistelemaan nurkkaan päin.

Talutin Ricon tallin käytävältä maneesiin, jossa erään tallimme yksityisen, Elenan, omistaja oli ratsastamassa. Iltavuorossa työskentelevät yksäreiden omistajat saattavat tulla tallille toisinaan jo heti aamuruokinnan jälkeen, joten ei oikeastaan ole suurikaan ihme, jos maneesissa on jo kello kuuden aikaan treeniään aloitteleva ratsukko. Moikkasin Mariellaa, ja juttelimme alkukäyntien aikana niitä näitä. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin kerätä ohjia ja aloittaa tarkemman työskentelyn Ricon kanssa.

Rico tuntui selkään varsin hyvältä, vaikka viime kuukausina orin liikutus onkin jäänyt luvattoman vähälle. Aloitin taivuttelemalla hevosta suurilla kaarevilla linjoilla, väistättäen takaosaa uralta vuoroin ulos- ja sisäänpäin. Rico vastasi apuihini melko hyvin, mutta välillä sain olla tarkkana, jotta poikitus pysyi riittävänä, ilman että käynnin tempo ja vauhti katoaa kokonaan. Raviin siirryttäessä hain ensin vähän matalampaa muotoa, jossa Rico sai venyttää kaulaansa alaspäin. Tämän jälkeen aloin koota oria, ja tehdä temponvaihteluja keskittyen myös Ricon askelpituuteen. Pienellä hienosäädöllä sain Ricon kulkemaan kaunista lisättyä ravia, vaikka askeltaan ori voisi tietysti aina venyttää himpun verran paremmin. Minun taidot eivät kuitenkaan riitä lähellekkään saamaan Ricosta sitä parhainta mahdollista suoritusta irti.

Laukkaa en sen kummemmin työstänyt, vaan koitin yksinkertaisesti saada siitä mahdollisimman hyvin pyörivää ja rennon tuntuista. Kovempi treeni lienee edessä parin päivän päästä, kun Riia tulee taas pitämään meille valmennusta. Loppuviikosta Riia saanee myös itse vetää kunnon koulutreenit Ricolle selästä käsin, sillä kaksikko starttaa jo huhtikuun puolella vaativaa A:ta (sillä välillä kun itse aloitan tallin nuorison kouluttamista..). Loppuverryttelyksi pyörittelin Ricoa ravissa ympäri maneesia, ja taivutellen ja jumpaten hevosen koko rankaa. Loppukäynnit kävin löntystelemässä maastossa, ja tällä kertaa selvittiinkin ilman ylimääräisiä ohjelmanumeroita, mitä nyt Rico muutamaa pientä talitinttiä tuntui säpsähtävän.

Ricon tulevaisuus näyttää tällä hetkellä varsin hyvältä, sillä se on jo menestynyt Vaativassa B:ssä enemmän kuin hyvin. Ehkäpä kapasiteetti riittäisi vielä vaativaan A:hankin.. // Meela

10. syyskuuta 2013 - Syliheppa sairastaa, häntä hellikäämme

Rico muuttui vajaa viikko sitten kuin silmissä, sillä se oli haluton liikkumaan eikä vetreydestä ja elämänhalusta näyttänyt olevan mitään jäljellä. Hevonen ei varsinaisesti ontunut kunnolla, mutta päätös klinikalle syntyi kun maanantai-aamuna viime viikolla ori alkoi kenkkaamaan etustaan tosi vahvasti. Rico oli oikeastaan lähes kokonaan kolmijalkainen.

Tänään meillä oli klinikkareissu Vuokosken klinikalle ja sieltähän sitten rtg-kuvien ja pienen pähkäilyn jälkeen löytyi kaviopaise. Seuraava viikko varmaan menee sitten parannellessa. Onneksi ei kuitenkaan löytynyt mitään vakavampaa, esim. jänteistä taikka nivelistä. Voin olla ihan tyytyväinen tilanteeseen, päästään kuitenkin valmistautumaan hyvin muutamiin hallikauden kisoihin vaikka tällä kertaa tuleva hallikausi jätetäänkin normaalia kevyemmäksi.

Tässä vielä Vuokosken eläinlääkärin, Sofia Suvirannan raportti:

"Hei! Tässä olisi hevosenne Ciriakon hoitoraportti.

Hevonen on tullut klinikalle apaattisuuden ja liikuntahaluttomuuden vuoksi. Oikeassa etujalassa on hieman nestettä vuohisen kohdalla. Hevonen ontuu voimakkaasti oikeaa etujalkaa.

Hevosen yleiskunto on hyvä, mutta liikkuminen on vaivaloista. Ei varaa painoa oikealle etujalalle lähes ollenkaan. Jalka ei ole turvonnut ja nestettä on hyvin vähän. Ei arista kosketusta. Hevonen rauhoitettiin ja oikea etujalka ultrattiin. Muutoksia ei löytynyt, eikä kyse taida olla venähdyksestäkään. Päädyttiin ottamaan röntgenkuvat koko jalasta. Kuvien perusteella hevosella on suurella todennäköisyydellä kaviopaise, vaikka oireet eivät olekaan täysin klassiset. Hevonen sai uuden annoksen rauhoittavaa. Poistin kengän ja aloin vuolemaan kavionpohjaa epäillyn paiseen kohdalta. Hevonen aristi sitä selvästi ja pian löysinkin paiseen. Se oli suuri ja melko syvällä. Omistaja epäilee hevosen astuneen karkureissullansa johonkin terävään.

Hevosella on pidettävä betadine-haudetta jalassa ainakin viitisen päivää, tarvittaessa pidempäänkin. Haude vaihdettava päivittäin. Tämän jälkeen on hyvä laittaa kenkä takaisin jalkaan ja pohjallinen, jotta kavionpohja saa rauhassa parantua. Seuraavassa kengityksessä voi katsoa pohjallisen tarpeellisuutta paranemisen mukaan. Ongelmatapauksissa voi ottaa yhteyttä klinikalle. Hevonen sai tulehduskipulääkkeet mukaansa ja omistajaa neuvottiin hauteen tekemisessä.

- Sofia Suviranta"
// Meela

4. huhtikuuta 2013 - Oripoppoon kiihdytysajot kevätjäällä

Kevät on jo pitkällä, joten päätin lähteä hyödyntämään viimeisiä mahdollisuuksia käydä järven jäällä rallittelemassa. Sää oli puolipilvinen ja aurinko oli jo laskemaan päin, mutta päivällä aurinko lämmitti niin paljon, että tiet olivat jo osittain sulat. Ratsastin itse Ricolla, ja Konsta ja Veino olivat mukana kirittelemässä vuokraajineen.

Jokainen ori tuntui pursuavan virtaa enemmän kuin laki sallii ja etenkin Veino tuntui jyräävän kaikella voimalla, ja Sinillä oli melkoinen työ saada pidettyä ori kasassa huolimatta melko vahvoista kuolaimista ja gramaaneista. Gramaanit Veinolla on yleensä maastossa lähinnä hätäjarruna, sillä se on ehdottomasti haastavin ja kuumin maastoratsu tallillamme..

Lopulta kun olimme päässeet jäälle, laskimme kevyen verkkailun jälkeen kolmeen ja päästimme orit juoksemaan. Yleensähän ihmiset ajattelevat, ettei hevosia saisi yllyttää kilpailemaan, mutta mikäli tilanne on hallinnassa, miksipä ei. Rico pinkoi täyttä vauhtia eteenpäin ja Veino jäi hieman jälkeen. Konsta ja Iiris puolestaan pysyivät aika hyvin mukana Ricon tahdissa, vaikka Konsta onkin Ricoa raskasrakenteisempi. Iiris huikkasi minulle, että pitäisikö jo hiljentää, jotta paukkuja jäisi vielä pariin spurttiin.

Oripoppoo alkoi rauhoittua pikkuhiljaa ja viimeisen laukkapätkän aikana hevosia sai jopa pyytää eteenpäin. Rico oli edelleen kyllä täpinöissään, mutta silläkin väsymys alkoi painaa jalkaa. Pikkuhiljaa jäimme ravailemaan ja hetken päästä ohjasimme ratsut kotiin päin. Kuljimme pieniä kinttupolkuja pitkin takaisin tallille, jotta hepat saisi samalla vähän normaalia pidemmät loppukäynnit. // Meela

31. maaliskuuta 2013 - Keväinen maastoreissu Järviluodossa

Maastoreissulle osallistuvat ratsukot olivat kerääntyneet pikkuhiljaa tallin pihaan ja valmistautuneet lähtöön. Katja varusti ruunikkoa tammaansa Hannaa vielä traikkunsa luona, sillä hän oli tullut aavistuksen kauempaa mukaan reissuun. Rico pörhisteli minkä ehti ja tuntui, että saan hävetä silmät päästäni orin takia, mutta toisaalta oma vikani kun tällaisen ratsun päätin valita. Jaava kuitenkin sai nauttia tänään vähän kevyeämmästä palauttavasta päivästä, sillä eilen oli rankka valmennus, joten tamman jälkeen maastovarmin ratsuni oli Rico.

Pakkasta oli reilu viisi astetta ja aurinko pilkotti pilvien lomasta juuri sopivasti. Eilen oli tosin luvattu -15 pakkasastetta, joten onneksi alkuperäistä suunnitelmaani pingviinimäisestä kerrospukeutumisesta ei tarvinnut toteuttaa täysin. Olin etukäteen vienyt ruokatarpeen kodalle, mutta päitset jokaisen oli kuljetettava mukana. Itse olin varannut tätä varten repun ja kiinnittänyt Ricolle mukaan vielä ensiapuvälineet ja muuta hyödyllistä sisältävän satulalaukun varmuuden vuoksi. Kun koko konkkaronkka oli vihdoin koolla ja kaikki hevosten selässä, kerroin pikaisesti reittisuunnitelman.

- "Moikka vaan kaikille. Eli tosiaan nyt olisi sitten tarkoitus lähteä tuolta kinttupolkuja pitkin itään, ja sitä mukaa parin pellon kautta jäälle. Jään ylityksessä kuluu varmaankin vajaa 45 minuuttia ja koska pakkasta on riittänyt, jäällä kulkevan reitin pitäisi olla hyvässä kunnossa. Tämän jälkeen suunnataan lahden läntistä puolta pitkin kodalle ja Huttusten kautta takaisin Järviluotoon", aloitin. Kenelläkään ei vaikuttanut olevan kysyttävää, joten lähdimme matkaan rauhallisessa käynnissä. Otin itse Ricon kanssa johtopaikan ja Sirri tuli meidän jälkeen, jotta Rico ei pääsisi kovin läheiseen kontaktiin porukan orien kanssa. Alkupärinät ori oli onneksi jo unohtanut, eikä sillä tuntunut enää olevan mielenkiintoa kokoaikaiseen korskumiseen ja möykkäilyyn.

Kuuntelin hevosten askellusta rentoutuneeta ja juttelin samalla Weemin kanssa. Takaakin kuului rentoa puheen sorinaa ja kavioiden kopsetta, joten juttu tuntui luistavan kaikilla enemmän kuin hyvin ja tunnelma porukan kesken oli kiva. Välillä joku ratsu saattoi hieman säpsähtää lumen tipahdellessa kuusien oksilta, mutta onnekseni Rico ei juurikaan lähtenyt noihin säpsyilyihin mukaan. Ensimmäisen laukkapätkän lähestyessä Rico muuttui melkoiseksi sähikäiseksi, sillä ori kyllä muisti, että siellä ollaan revitelty ennenkin.

Huikkasin myös taaempana olevalle porukalle, että seuraavaksi mennään pieni pätkä hieman kovempaa, vaikkakin tarkoituksena oli pysyä ihan hallitussa laukassa tai vähän reippaammassa ravissa. Rico nosti laukan aivan pikkiriikkisestä merkistä, vaikkakin meinasi syöksähtää heti hirveällä vauhdilla eteenpäin. Sirri jäi aika paljon jälkeen Ricon pyrähdyksestä, mutta onneksi sain kuitenkin orin nopeasti kiinni ja vähän rauhallisempaan tahtiin. Tämän jälkeen ohjasin orin kalliolle päin, suunta kohti peltoja.. // Meela

2. tammikuuta 2013 - Hankitreeniä!

Arki Ricon kanssa sujuu nykyisin ihan hyvin, eikä aikaisemmista ongelmista ole enää tietoakaan! Nykyisin Rico on taas lunkki oma itsensä, eikä sen kanssa enää joudu jatkuvasti neuvottelemaan asioista. Tänään päätin lähteä kahluuttamaan oria hankeen, sillä treeni takapään lihaksistolle ei ole ikinä haitaksi ja valmentajamme Riia onkin kehottanut erityisesti siihen.

Varustin orin nopeasti tallissa ja koska pakkasta oli vajaa viisitoista astetta, laitoin hevoselle lisäksi kevyen heijastimilla varustetun ratsastusloimen. Ricolla on tänä talvena treenattu sen verran ahkerasti, että klippaus oli aika pakollinen ratkaisu. Taluttelin Ricon ulos ja nousin sen selkään jakkaralta, suunnaten sitten ison tien kautta Huttusten pelloille.

Lunta oli vähän yli Ricon polveen ja ori sai tosiaankin tehdä töitä. Raskaasta vastuksesta huolimatta Rico kulki omalla moottorillaan ja piti koko ajan hyvän temmon yllä. Parin kiekan jälkeen suuntasin tietylle ylämäkeen menevälle laukkapätkälle, jonka tosin tällä kertaa kävelimme, sillä ajattelin laukkapätkien olevan liikaa hangessa kävelyn lisäksi. Välillä ori säpsyi, kun lunta tipahteli kuusen oksilta, mutta muuten se oikeastaan oli koko lenkin ajan ihan sievästi. Reitin kääntyessä kotitallille päin, Ricon tahti reipastui ja pihaan saapuessa ori pullisteli ja pörhisteli tammoille minkä ehti, ihan kuin ei olisi niitä ikinä ennen nähnytkään.

Nyt talven aikana orin kanssa on tavoitteena käydä kahlaamassa hangessa suurinpiirtein kerran viikossa. Kisakausi alkaa myös hiljalleen käynnistymään, joten suunnitelmissa on startata vaativassa B:ssä ensimmäistä kertaa ikinä! // Meela

25. joulukuuta 2012 - Mutkia matkassa

Rico on alkanut jostain syystä kyseenalaistamaan käytöstapoja viimeisimpien viikkojen aikana roimasti ja mm. kengitys on nuorukaiselle erityisen haasteellista, vaikka se on totutettu siihen jo aikapäiviä sitten. Liekkö Ricolle tulee "teini-ikä" vähän jäljessä, vai mistähän tässä koettelussa on oikein kysymys.

Ennen kengitys (ja lähes kaikki muukin) on sujunut Ricon kanssa ongelmitta, mutta nyt ori kengittäessä joko nojailee kengittäjään minkä ehtii tai vetää pultit nokkaansa eikä suostu asettumaan aloilleen, nykien jalkaa jatkuvasti pois. Onneksi Hannu on aika kärsivällinen työssään, joten kengät on kuitenkin saatu aina jalkaan. Taluttaessa ori testailee lähes rajattomasti ja pari kertaa minulla on tosiaankin meinannut palaa pinna sen temppuiluiden takia. Onneksi äänellä komentaminen tuntuu toimivan suht tehokkaasti, mutta ei se ärjyminen nyt kovin fiksua ja kivaa siltikään ole..

Toivottavasti Ricon käytös alkaisi tässä pikkuhiljaa korjaantumaan. Tarpeeksi kokeiltuaan ori kuitenkin jossain kohtaa aina ymmärtää mikä on väärin ja lopettaa riekkumisen. Seuraavana päivänä sama asia on vain taas opeteltava ja muistuteltava uudelleen Ricon pääkoppaan.// Meela

21. marraskuuta 2012 - Rico aloittaa kilpailemisen

Rico on kehittynyt hurjaa vauhtia, ja tänä talvena päästään kilpailemaan sen kanssa ensimmäistä kertaa. Ori on täyttäny vasta viisi vuotta, joten keskitymme toistaiseksi nuorten hevosten luokkiin, lähtien helposta B:stä, niin, että keväällä päästäisiin toivonmukaan starttaamaan jo helppoa A:ta.

Potentiaalia ja liiketta Ricosta löytyy vaikka muille jakaa, kuten myös sähäköitä pukkeja ja virtaa. Muita vanhempia hevosia pitää olla jatkuvasti ahdistelemassa ja kiusaamassa, sekä useat loimetkin se on papparaiseltamme Rollelta nykinyt tuusan nuuskaksi.

Yhteisen taipaleen aikana Rico on osoittautunut aika lunkiksi, se pysyy ratsastaessa melko helposti asiassa eikä paljoa säiky tai kummastele. Ainoa asia, jossa teinin pitäisi opetella vielä vähän käytöstapoja, on tammojen lähellä liikkuminen. Toisinaan ori meinaa riehaantua pullistelemaan liiankin hanakasti, ja siinä vaiheessa ei enää naurata ketään. // Meela

Päiväkirjamerkinnät © Meela


Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by Melissa & Milja  |  Taustakuva © Velvet Factory  |   Kuvat © Pauliina Kontinen
Ciriaco on virtuaalihevonen!