virtuaalitalli Elyse

Kevättalkoot 23.3.

Kevät on jo melkein ovella, joten mitäs muutakaan se tietäisi kuin kevättalkoita! Hämähäkit seitteineen saavat kyytiä, ja on korkea aika karistaa talven pölyt ja loskat harteilta. Päivän ohjelma starttaa noin klo 12 Elysen pihasta, jolloin kukin saa rientää haluamiensa tehtävien pariin. Parin tunnin päästä kokoonnutaan ponipihaton varustehuoneeseen pienimuotoiselle piknikille, jossa tarjolla on kahvia, täytettyjä voileipiä sekä grillattua makkaraa. Myöhemmin tiedossa on maastoreissu, ja halukkaille vielä kunnon iltalöylyt Laurin ja Melinan puusaunassa - tuhtia iltapalaa unohtamatta.


Tarkemmin päivän ohjelmasta:
12.00 Kokoonnutaan Elysen pihalla. Tehtävälistalla:
- Ponipihaton varustehuoneen siistimistä. Mitä kummallista Anton olikaan hukannut sohvatyynyjen väliin?
- Yksityistallin siistimistä ja puunaamista. Kovaääninen kiljaisusi kuului ulos asti! Mikä siellä heinävarastossa oikein kummitteli?
- Estepuomien maalaamista. Keksit loistavan hullunkurisen idean, ja päästät sisälläsi elelevän taiteilijan valloilleen. Melinaa näkemyksesi ei kasvojen punotuksesta päätellen säväyttänyt… Millaiset kuviot puomejamme nyt koristaa?
- Repsottaako jokin muu paikka? Kirjoita pieni tarina päivän aikana sattuneista kommeluksista!

15.00 Piknik + vielä pientä talkoohommien viimeistelyä
17.00 Maastoreissu
19.00 Sauna ja iltapala


Kukin osallistuja kirjoittaa päivästä (tai pelkistä talkoohommista/ maastoreissusta) haluamansalaisen ja –pituisen tarinapätkän, joita ei sen kummemmin arvioida tai aseteta paremmuusjärjestykseen. Koitan kuitenkin kehitellä osallistujille myöhemmin jonkinlaisen ”kiitos-valmennuksen”, johon osallistujat voivat sitten ensi kuun aikana vapaasti ilmoittautua. Kevättalkoiden on tarkoitus tarjota mukavaa yhdessäoloa ja hauskanpitoa - hyvää ruokaa unohtamatta!

Ilmoittautumiset ja tarinat 23.3. mennessä joko päiväkirjaan tai sähköpostiin elyse@luukku.com. Hauskoja talkoohetkiä!


Osallistujat:
Melina
Shavo (tarina puuttuu)
Cee
Vivienne
Maiju
Noka


Tarinat:
Melinan tarina

Seisoin talon kuistilla ja hengitin syvään raikasta kevätilmaa – kohtahan alkaisi jo huhtikuu! Aamutalli oltiin tämän päivän osalta jo hoidettu, ja odottelin hyvillä mielin alkavia kevättalkoita. Aurinko paistoin niin kauniisti, että jäin notkumaan tallin pihalle siistien samalla jo hieman paikkoja. Pian ensimmäiset talkoolaiset alkoivat kuitenkin valua paikalle, ja iloinen puheensorina täytti keväisen tallinpihan.

Tehtävät jaettuamme kukin säntäsi omiin hommiinsa. Jäin itse pihaton kieppeille lakaisemaan, haravoimaan ja sutimaan maalia oven- ja ikkunanpieliin, sillä paikaltani oli hyvä näköyhteys Laurin ja Antonin aidankorjauspuuhiin - pitäähän niitä miehiä nyt jonkun ohjeistaa! Hommat hoituivat ahkeralta talliporukaltamme sukkelaan, ja ennen kuin huomasinkaan, oli jo varustehuonepiknikkimme aika. Makkarat ja leivät katosivat nopeasti nälkäisiin suihin, eikä sitä nyt heti sopinut täydellä vatsalla lähteä rehkimään. Kaikki tuntuivat muutenkin olevan vähitellen tehtäviensä tasalla, joten päätimme jäädä köllöttelemään hetkeksi aurinkoon.

Kun koitti maastoretken aika, olimme jo monet hieman väsähtäneitä. Lähdin itse reissuun Ruskolla ja Anton valjasti mukaansa Uunon, ja mitäs muutakaan mukaan lähtevä pojankloppi olisi ehdotellut kuin läheisessä järvessä pulahtamista – ”ilman mitään taka-ajatuksia”. Niin varmaan. Nauroimme Antonille, ja kehotimme häntä jäämään tallille, ellei soveliaampia ajatuksia löytyisi. Viimein nostimme kytkintä tallin pihasta. Moni oli lähtenyt reissuun ilman satulaa, ja etenimme rauhallisesti auringon pilkistellessä hiirenkorville puhjenneiden koivujen lomasta. Nautin olostani suunnattomasti! Ja niin no, pitihän meidän tietenkin ottaa vielä kunnon laukkaspurtit läheisellä pellolla ennen kotiin jolkottelua.

Tallilla hoidimme hevoset kuntoon ja päästimme ne piehtaroimaan tarhoihinsa. Sen jälkeen halukkaat pääsivätkin jo saunaan, ja kaiken kohtuuden ja tasa-arvon nimissä päästimme nopeammin saunovat miehet ensin lauteille. Näin monen naisen laudejuoruilut kun eivät olisi niin kovin nopeasti hoidettu! Valmistelimme sillä aikaa ruhtinaallisen iltapalan ja korkkasimme hieman viilentävää. Kun ilta alkoi viimein hämärtyä, paikalta vyöryi pois joukko kylläisiä ja uupuneita talkoolaisia. Hymyistä päätellen en ollut kuitenkaan ainoa, jolla oli mukava päivä.


Maijun tarina
Aurinko helli kasvojani. Oli hetki aikaa levähtää, joten käytin sen hyväkseni ja annoin kevätauringon lämmittää. Silmät kiinni nojasin luutaan, jolla olin viimeisen tunnin harjannut tallin ja pihaton seinistä kuraa ja likaa pois, ja nautin.

- Noniin, Maiju, varo ettet pala! Melina huikkasi. Hymyilin vain takaisin:
- En mä ihan vielä.
Kaikki muutkin olivat saaneet talkootyönsä hyvään alkuun ja kuten minä, valmiiksikin, joten kokoonnuimme varustehuoneeseen piknikille. Siivottu huone oli viihtyisä, ruoka hyvää ja seura leppoista, joten ruokailu venähti hieman suunniteltua pidemmäksi. Hetken ruokalevon jälkeen jatkoimme hommiamme, minä nappasin Antonin mukaani ja painuimme maalaamaan estepuomeja, jotka joku, luultavasti Lauri, oli jo pohjamaalannut valmiiksi.

- Joka viikko mä katselen, kun lapset saa toteuttaa itseään kuvistunneilla. Kerranki mä saan maalata just niin ku huvittaa! riemuitsin ja loiskin punaista maalia sinne tänne ympäri puomia. Anton maalasi kieli keskellä suuta omaa puomiaan, eikä tainnut kuunnella minua ollenkaan.


Ceen tarina
Hemmetin lumi ja loska, tulisi jo kesä! Onneksi aurinko kuitenkin jo lämmittää, ehkä se vielä tästä (vaikka harvase päivä on vielä ollutkin pakkasta, yäk). Kevättalkoot kuulosti kuitenkin jo ideana loistavalta ja ihanalta - nyt ON kevät ja pian kesä! Pirteällä mielellä saavuttiinkin Viivin kanssa tallille jo hyvissä ajoin. Olen ehdoton ulkoilmaihminen, mutta jotenkin päädyin yksäritalliin siivoilemaan ja järkkäilemään Kaisan kanssa. Viivi katosi jonnekin Emilian ja Katrin kanssa, ja annoin tytön mennä - toivoen parasta. Viivillä kun on tapana tehdä enemmän tuhoa kuin järjestellä...

Päätettiin Kaisan kanssa keskittyä erityisesti satulahuoneeseen. Ensimmäiseksi pistin kahvin tulemaan - yäk, olen taas niin kofeiinikoukussa. Kuppi kourassa tökin tavaroita sieltä sun täältä ja kokosin niitä epämääräisiksi kasoiksi lattialle. Jätimme kaikkien henkilökohtaiset kaapit sorkkimatta, mutta kaikki yleiset hyllyt ja kaapit saivat kyytiä. Heitimme menemään muutaman homeisen sienen ja vanhan satulasaippuan - muuten tavarat vain kaipasivat järkeviä säilytyspaikkoja. Kun järjestely (sekä lakaisu ja imurointi) oli tehty, siirryimme ulos auringonpaisteeseen läpisemään muiden tallilaisten kanssa.

Kun kaikki olivat saaneet talkoohommansa hoidettua (hui apua noita lapsosten luovia tuotoksia! Anteeksi kaikille esteitä tallilla hyppääville :D), söimme eväitä ja lähdimme maastoon. Pidin Mimmillä satulan selässä, jotenkin useat laukkapätkät ja iso porukka saivat minut epäilevälle tuulelle. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, ja oli ihana kerääntyä kerrankin koko porukalla! :)


Viivin tarina
Päästiin tallilla Emilian ja Katrin kanssa auttamaan. Työt on yleensä tylsää, mutta nyt oli hirmuhauskaa! Me saatiin auttaa puomien maalaamisessa, vaikka oli kyllä vähän epää, koska meitä oli kolme ja saatiin silti vähiten maalattavaa. Mutta ei se kyllä sitten haitannu, oli aika rankkaa oikeestaan maalata koko puomi. Ne on niin isoja ja hirveen painaviaki! Mutta hienoja niistä tietenkin tuli. Yhteen me maalattiin kummituksia, koska hepat on niin hassuja että ne pelkää kuitenkin. Toinen meni vähäsen pieleen, kun siihen piti tulla yks hieno kuva, joka meniki pieleen. Yritettiin sitte peittää se kaikilla väreillä, vähän tuli sitte sotkuista. Mutta ainaki se puomi on tosi iloisen värinen. Taino joistain kohti sellainen kakanruskea, kun ne värit meni sekaisin. Hups.

Muttajoo, eväät oli hirveen hyviä, kiitos ja nam! Ja maastossa oli kivaa mutta aika jännää, menin Ressulla ilman satulaa. Emilia tuli Kimulla samaa vauhtia onneks, jäätiin isoista hepoista välillä aika paljon jälkeen. Mutta ei se haitannut. Pienet ei vaan pääse niin kovaa.


Nokan tarina
"Aah tätä auringonpaistetta!" huokaisin ihastuneena ja siristelin silmiäni tallin ovella. Viimeiset pari tuntia olivat kuluneet lennokkaasti tallia siivotessa ja vatsa alkoi pikkuhiljaa kurnia. Hieroin kipeää alaselkääni - himskatin Anton kun oli onnistunut säikäyttämään minut niin, että olin liukastunut rehulassa ja muljauttanut selkäni. Ei siinä onneksi sen pahemmin käynyt ja Antonkin pahoitteli, mutta arvasin huomisen aamun olevan tuskainen.

"Olisikos jo piknikin aika?" kuului huudahdus pihamaalta ja pian koko porukka istuikin satulahuoneessa ja tavoitteli kilvan esille laitettuja eväitä. Vatsat täynnä lyllersimme pihan puolelle nauttimaan lämmittävistä auringon säteistä. Rohkeimmat kuoriutuivat t-paitasilleen ja pian pihan täytti tyytyväiset huokailut. Pieni breikki tuntui tulevan kaikille tarpeeseen, sillä hetken päästä porukka viimeisteli innoissaan töitään ja nopeimmat katsastivat varusteita valmiiksi maastoreissua varten. Suurinosa lähti matkaan ilman satulaa, mutta itseäni hieman epäilytti. Olihan Kalle juu mukavan pyöreäselkäinen, mutta juuri vietetty sairasloma tuntui herkistäneen jättiläisen siihen pisteeseen, etten todellakaan ollut varma, pysyisinkö selässä ihan noin vain. Niinpä päätin heittää satulan selkään, rohkeana kuitenkin jätin jalustimet pois, ja liityin matalalta näyttävään letkaan.

Naurun täytteinen maastoreissu sujui rennoissa merkeissä ja tallille palattuamme hoidimme hevoset kaikessa rauhassa ja miesten käristellessä ensimmäisenä selkänahkojaan kokoonnuimme naisporukalla keittiöön kertailemaan maastoreissun tapahtumia ja valmistelemaan iltapalaa. Itse olin jo aikalailla väsähtäneessä tilassa ja löylyssä tyydyin vain sulkemaan silmäni ja kuuntelemaan hymyssä suin muun naisporukan juoruilua. Uutena immeisenä sitä muutenkin kestää hetki päästä mukaan juttuihin, mutta tästä on hyvä jatkaa. Kiitos mukavasta päivästä!