Runoranta

Tasapainotunti 18.2.2015
- avoin kaikille
- osallistuaksesi kirjoita haluamasi mittainen tarina tai runo tunnin kulusta
- tunnin päätteeksi Melina antaa jokaiselle pienen henkilökohtaisen palautteen
- tallin omalle väelle luvassa aktiivisuustarra

Osallistuminen:
- viimeinen ilmoittautumispäivä on 17.2.
- osoitteeseen runorodeo@luukku.com tai tallipäiväkirjaan
- otsikolla Tasapainotunti
- muodossa Ratsastaja - Hevonen (rv) tarina


Ohjelmassa:
- pujottelua ja maapuomeja
- siirtymisiä
- temponvaihteluja
- Huom! Tunnilla ratsastetaan ilman satulaa!

Osallistujat (4/5)
Jenni - Rusko
Lisa - Surku
Cee - Mandi (tarina tulossa)
Paulo L. - Siopricia Yemn
Charlotta - Sointuvan Mozart


Suoritukset ja kommentit
Jenni - Rusko
Pörröiseen selkään kapuan,
ratsuani kaulalle kevyesti taputan.
Rusko on tänään laiskalla päällä,
vaikka ratsastammekin hyvällä säällä.

Ruunan suu aukeaa haukotukseen,
vaan minä yllyn hihitykseen.
Alas naurultani meinaan liukua,
vaikka Ruskon selkä ei muistuta riukua.

Pujottelu sujuu kuin vettä vaan,
ja Ruskokin hoksaa: Täähän on kivaa!
Siirtymisillä reippaammaksi,
puomeilla jalkoja nostellaan varovasti.

Mukava tunti oli tää,
eikä ollut edes huono sää!

Teistä onkin tullut jo hyvä kaksikko Ruskon kanssa! Työskentelyänne oli ilo seurata, ja hauska että papparaisestakin alkoi löytyä ruutia lopputuntia kohden. Ohjasit Ruskoa pujotellessa hienosti istunnallasi. Puomien yli vanhuksen kaviot eivät olisi millään kantaneet, mutta muutaman kompuroinnin jälkeen lopetitte senkin harjoituksen onnistuneeseen suoritukseen. Siirtymiset askellajista toiseen sujuivat kohdallanne kuin vettä vaan ja Rusko kuunteli hienovaraisia apujasi erinomaisesti!


Lisa - Surku
Puomit ylittyi napakasti, vaikka Surku vastusti hanakasti.
Ei ruuna pujotteluun taipunut, ratsastaja vissiin uneen vaipunut.
Pitkät pomppuisat askeleet, vei eteenpäin Ruskonki ees.
Täytyy Surkua pikkusen rapsuttaa, hyvästi ravissa humputtaa.

Temponvaihtelut ratsastajan herätti, kentän nurkassa taisi olla ponin pelätti.
Surku loikkaa eteen taakse, selässä pysyminen pelkkä haave.
Lisa maistaa kentän hiekkaa, Surku juoksee liianki riekkaast.

Huh hei miten vauhdikasta! Surku taisi olla eri mieltä tasapainotunnin mielekkyydestä, mutta saittepa vähän vaihtelua ahkeraan treenaamiseenne. Olen seuraillut estetreenejänne välillä sivusta, ja näytti kieltämättä huvittavalta, kun normaalisti niin komeasti ponnistava Surku päätti pistää niin hanakasti vastaan puomien ylityksessä. Pujottelusuorituskaan ei tainnut aivan vastata ruunan todellista koulutustasoa, mutta temponvaihteluissa sentään onnistuitte - niitä nähtiinkin jos minkämoisia! Osa tahallisia, osa tahattomia.


Paulo L. - Siopricia Yemn
Silla oli pitkästä aikaa ensimmäinen yli 160 senttinen hevonen jolla olin ratsastanut ja siksi tämä tasapainotunti tulikin ihan paikalleen. Tamman suuren hevosen askeleet tuntuivat varsin kummallisilta trampoliiniarabieni jälkeen. Tunnilla oli tarkoitus suorittaa maapuomeja, siirtymisiä ja tempovaihteluita ilman satulaa. Sillan korkeus tuntui hurjalta etenkin ilman satulaa ja pohdin jo, että mitä tästä oikein tulee. Tunti lähti liikkeelle ja homma aloitettiin ihan normaaleista maapuomeista käynnissä. "Tämän on helppoa", ajattelin itsekseni istuessani mukavasti Sillan suuressa ja tasaisessa käynnissä. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Siinä vaiheessa kun ravi nostettiin, minä muistutin enemmänkin perunasäkkiä kuin ratsastajaa. Ravi tuntui satulan kanssa paljon tasaisemmalta kuin ilman ja siksi asentoni muuttuikin ihan etukenomaiseksi kyykistelyksi tehdessäni kaikkeni pysyäkseni tammani selässä. Silla siirtyi takaisin käyntiin ja mulkoili minua. "Mitä ihmettä sinä oikein kuvittelet tekeväsi siellä!" se tuntui tiuskivan. Melina kehotti minua siirtymään takaisin raviin ja nojaamaan vain rohkeasti taakse, vaikka askeleet olivatkin hurjan isot. Pikkuhiljaa tajusin homman ja aloin istumaan paljon tasaisemmin.

Kun tarkoitus oli siirtyä laukkaan olin vähän turhan pollea ja nostin laukan kuin se ei olisi mikään kummallisuus. Silla oli kuitenkin vähän erimieltä minun asennostani ja teki hyvin omalaatuisen sivuloikkapyörähdyksen, jonka seurauksena minä pääsin syömään lunta. Melina ei voinut pidättää hihitystään ja kyllä se koko homma vähän minuakin nauratti. Hyppäsin takaisin Sillan selkään ja hain istunaani taas muutaman kierroksen ajan ravissa. Kun vihdoin laukka saatiin nostettua oli se helpompaa kuin luulin, muttei silti tavattoman helppoa. Edelleen Sillan suuret askeleet olivat minulle ihan uutta, mutta tunnin ajan kun siellä ilman satulaa keikkui niin hommaan tottui ja aloin löytämään sen oikean istumistyylin. Sillalla piti ihan tosissaan löytää se sarana lantiosta, jolla istunta enemmänkin hieroi hevosen selkää kuin pomppo ylös-alas. Mahtavan opettavainen tunti ja avasi tosiaan taas tämän kaavoihin kangistuneen silmiä!

Silla osoittautui aivan mahtavaksi persoonaksi, tällaisen minäkin haluan! Olet löytänyt itsellesi opettavaisen hevosen, ja näytätte saavan molemmat paljon irti toisistanne - Silla vaatii ratsastajaltaan paljon, ja tamman olemuskin muuttui ihan silmissä kun löysit selässä ryhdikkäämmän asennon. Puomit alkoivat ylittyä nekin komeasti kun pääsit hyvään asentoon, ja lopputunti sujuikin putoamista lukuunottamatta osaltanne varsin mallikkaasti. Ohjasit tammaa hyvin pelkällä istunnallasi, ja kehotan teitä jatkamaan satunnaista harjoittelua ilman satulaa vielä kotonakin.


Charlotta - Sointuvan Mozart
'Nonniin kaikki on paikalla ja voidaankin heti aloittaa' Olin tullut Artin kanssa Runorantaan tasapainotunnille ja Melina aloitteli tunnin pitämistä. Olin lämmitellyt hieman jo ponin kanssa ennen tuntia, mutta nyt sitten päästiin tositoimiin. Melina oli asettanut maapuomeja ja 'tötsiä' pujottelua varten. Olimme kaikki tietenkin ilman satulaa ja ainoa hyvä asia oli se, että tippuminen pienen shetlanninponin selästä ei olisi paha. En ollut pitkään aikaan ratsastanut ilman satulaa, joten jo pelkkä käynti tuntui kamalalle. Silloinkin kun olin niin ratsuna oli tasainen puoliverinen jonka askeleet olivat täydelliset. Melina kuitenkin kehoitti meidät raviin ja painoin pohkeet kiinni.Artti nosti nätisti ravin mutta itse en kovin nätisti selässä ollut. Nojailin taaksepäin jo hieman liikaakin. Pieni ja nopeatempoinen ravi ei ollut helppoa istuttavaa, mutta kun siihen tottui pystyi sitä jo hieman työstämään niin että siellä pystyi istumaan kunnolla. 'Seuraavaksi pujottelette ravissa kartiot ja käännytte vuorotellen eri suuntiin päädyssä'
Edessäni ravasi suuri puoliverinen ja mielessäni hihitin miltä mahdoimmekaan näyttää pienen ponini kanssa tuon suuren hevosen perässä.. Lähdin pujottelemaan kartioita ja ne sujuivat hyvin. Välillä itse menetin tasapainoani ja keinahdin sisäänpäin jolloin Artti teki liian läheltä käännöksen ja törppö kaatui. Teimme tehtävää molemmista suunnista ja kun Melinan mielestä kaikki sujui hyvin siirsimme hetkeksi käyntiin. Hän selitti uuden tehtävän. 'Hetken kuluttua jatkatte samalla lailla pujotellen, mutta vaihtelette tempoa. Välillä reippaasti ja välillä hitaammin, muttei kuitenkaan niin että rikotte käyntiin. Hevosen täytyy kuitenkin liikkua.' Nyt minä olin aloitusvuorossa ja lähdin reippaalla ravilla. Artti hieman innostui ja lähti kaahottamaan ja viskeli pientä päätään ilmaan. Ensimmäisen kartion pujottelimme vielä jotenkuten, mutta seuraavassa tasapainoni katosi ja hetkessä tajusin tömähtäneeni maahan ja artti katsoi minua hölmistyneenä. 'Nouse vain takaisin, tuskin sua sattui?' Melina sanoi ja nauroi kentän toisella laidalla. Minua itseasiassa hieman hävetti, mutta nauroin silti. Tippuihan muutkin. Ensikerralla osasin varautua Artin kepposiin ja heti kun se edes hieman yritti kaahottaa tein pienen pidätyksen. Pääsimme loppuun asti hyvin, vaikka käyntirikkominen oli lähellä.

Seuraavaksi menimme maapuomeja ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Käynti meni helposti, vaikkakin Artti teki loikkia puomin yli ja oma istunta horjahteli. Välillä roikuin ponin tukassa kuin aloittelija konsanaan.. Ravissakin kaikki tuntui menevän hyvin aina siihen asti kun päästiin itse puomille. Melina kehoitti minua hieman rentoutumaan ja pidättämään juuri ennen puomia. Jouduin välillä menemään puomin ohikin kun korjailin omaa asentoani. Kun lopulta pääsimme nostamaan laukkaa Artti heitti muutamat pukit ja minä römähdin kaulalle. Sinnittelin loppuun asti selässä mutta kaiken kruunasi kaunis piruetti jonka aikana poni vaihtoi suuntaa ja silloin minä jo makasin lumen peitossa maassa. Nousin sieltä sitten jälleen kerran selkään ja nostin laukan, nojaten hieman taakse sillä olin valmistautunut pieneen pukkiin. Kaikki sujui tälläkertaa hyvin ja pääsimme tulemaan puomille. Hidastelin hieman ennen puomia, mutta puomin jälkeen kaahotimme aina kuin päättömät kanat. Huomasin jo lopputunnista istuvani yllättävän hyvin ja rennosti ja ratsastaminenkin tuntui vaivattomalta. Mahtavaa kuinka yksi tunti opettaakin näin paljon! Pitää kotonakin mennä enemmän ilman satulaa.

Et ollutkaan ainoa joka pääsi tänään maistelemaan kentän pintaa, kun kolme neljästä ratsastajasta teki samanmoisen kuperkeikan tantereelle. Ainakin tunti oli vauhdikas! Oli myös hauska nähdä ennestään tuttu poni Runorannan tunnilla, kun olin ehtinyt ihastella tätä pippurista hurmuria jo aikanaan Villahaassa. Pujottelut ja puomien ylitykset meni osaltanne vähän niin ja näin, mutta ainakin kipittävää menoanne oli hauska seurata! Istuntasi koheni lopputuntia kohden kuitenkin huomattavasti, hyvä!