Pikkujoulumaasto


Tervetuloa Elysen pikkujoulumaastoon 10. joulukuuta! Juhlimme samalla myös hyvin pienimuotoisesti Elysen 1v-synttäreitä tonttupukuihin sonnustautuneina. Reissuun mahtuu mukaan kuusi ratsukkoa, ja kukin ratsastaja saa varustaa alleen joko oman hevosensa tai jonkun pihattoponeistamme. Osallistuakseen ratsastajan tulee kirjoittaa haluamansa mittainen runo tai pieni tarina maastoreissun kulusta, ja talvisen taivalluksen päätteeksi Melina antaa jokaiselle ratsukolle pienen kirjallisen palautteen. Ohjelmasta lisää alhaalla. Ilmoittautumiset sähköpostiin elyse@luukku.com 9.12. mennessä otsikolla Pikkujoulumaasto. Osallistumismuoto:

Ratsastaja - <*a href="http:// -alkuinen osoite">Hevosen kutsumanimi<*/a>
runo tai tarina     (tähdet pois!)


Ohjelma
- Päivä alkaa Elysen toimistosta kahvitellen ja aamupalaa syöden. Samalla sonnustaudumme asianmukaisiin tonttupukuihin.
- Ratsaille punnerretaan noin klo 9.00, retki tehdään ilman satulaa.
- Reissu taittuu eri askellajeissa Elysen vaihtelevassa maastossa.
- Luvassa on myös tammikuun Pakkasmaastosta tuttu leikkimielinen kisa: kuka kahlaa nopeiten umpilumisen pellon päästä päähän!
- Tallille palataan takaisin noin klo 12.00. Ratsastajille on tarjolla Melinan leipomaa synttärikakkua, kuumaa glögiä ja pipareita. Hevosia muistetaan kunnon rapsutuksilla ja kourallisella porkkanoita.

Maastoreissun tavoitteena on tarjota mukavaa puuhaa ja yhdessäoloa lumisen talven keskellä - ja tietysti juhlistaa Elysen ekoja synttäreitä!


Osallistujat:
Melina ja Uuno vetävät joukkoa
1. Tuire N. - Rust
2. Maiju - Riksu
3. Cee - Mimmi
4. Viivi - Ressu
5.
6.


Runot ja kommentit (kommentit lisätty 12.12.)
Melinan runo
Jo saapuu Elyseen tonttu ja kaksi,
ei tästä mee meno enää jouluisammaksi!
Pukin apureille maistuu viimeinenkin leivänmuru,
eikä ketään vaivaa tänään suru.

Pian kulkuset kilisten me jo metsässä kiidetään,
lumi narskuu ja tuntuu siltä että ihan liidetään.
Kas luminen peltokin pian tiellemme koittaa,
nyt katsotaan kenessä on ainesta voittaa!

Voittoon kiitää liinaharja poronsarvet keikkuen,
ja tontun kiljahdus iloinen lentää ilmoille kaikuen.
Taas tallilla maistuu tontuille glögi sakea,
olihan reissumme sentään aika makea!


Tuire N. ja Rust
Kahvia ja leipää,
aamupalaksi tänään.
Päälle punainen nuttu,
tonttupuku vanha tuttu.

Ysiltä noustaan ratsaille,
hevosten selkiin paljaille.
Käynnissä aloitetaan,
myös ravia koitetaan.

Kisassa päästään laukkaamaan,
pelto päästä päähän kahlaamaan.
Kuka onkaan nopein
tai ehkä sittenkin vahvin.
Piakkoin päättyi maastoilu
ja alkoi herkkujen tarjoilu:
Kakkua, glögiä, pipareita,
hevosille tietty porkkanoita!

Kiitos tästä touhusta,
mukavasta ja hauskasta!

Kiva kun uskalsit lähteä mukaan runoillen! Runo kiteytti sisälleen näppärästi kaikki päivän tapahtumat, vaikka itse maastoilu jäikin hieman taka-alalle. Kaikesta päätellen päivä oli teille kuitenkin mukava, ja olisi hienoa nähdä teidät jatkossakin mukana Elysen toiminnassa!


Maiju ja Riksu
Aamukahveilla oli kiva istuskella ja jutella muiden pikkujouluihin osallistuvien kanssa. Melinan kanssa nyt tuli muutenkin juteltua useasti, mutta oli mukava tavata ihan uusiakin tuttavuuksia. Vedin isältä lainaamani tonttulakin ratsastuskypäräni päälle ja kiinnitin sitten Riksun suitsiin ostamani poronsarvet, nämä olivat meidän tonttutamineemme.

Kun olimme kaikki päässeet tonttuponeinemme pihalle, nousin Riksun selkään penkkiä apuna käyttäen. Tällä hevosella ei olekaan useasti tullut ratsastettua ilman satulaa, mutta nyt oli pakko uskaltaa. Riksu heilutteli päätään parantaessani asentoani sen selässä, mutta eipä nuo poronsarvet tainneet häiritä, kunhan vähän ihmetteli saisiko niitä sittenkin maistaa. Taputin hassua ratsuani kaulalle.

Maastossa etenimme reippaasti, ilma oli ihanan kirpeä pakkasesta. Hengitys höyrysi, mutta onneksi Riksu lämmitti juuri sopivasti reisiä. Pellolle saapuessamme Melina selosti tulevan kisan: kuka kahlaa ensimmäisenä läpi! Tässäpä olikin hevosille oikea kuntotreeni... Metrikaupalla lunta ei kuitenkaan ollut vielä kertynyt, mutta kyllä siellä silti kahlata sai. Kenttäharjoittelusta kovasti voimistunut Riksu hikeentyi edetessään, mutta vauhtimme ei kuitenkaan kovasti hiipunut. Ihan ensimmäisiä emme siltikään olleet, olihan mukana vahvempikin ori.

Tallille tullessamme olivat jokaisen posket ja nenät punaisia ja hevosten turvat huurussa, joten tallin lämmön otti riemulla vastaan. Heitin vähän hikeentyneelle Riksulle talliloimen selkään ja laitoin sen ruokakaukaloon palkinnoksi hyvästä käytöksestä muutaman porkkanan. Sitten siirryin muiden mukana tarjoilujen pariin. Lounaaksi täytekakkua ja jouluherkkuja, kuka tietäisi parempaa!

Tarinasi oli mukavan hyväntuulinen ja kuvaileva kuten aina - ja poronsarviaan hamuava Riksu oli kieltämättä hauska näky! Teillehän tarjoutuikin tänään tosiaan loistava tilaisuus treenailla tuota satulatta kulkua, ja hyvinhän tuo teidän yhteistyönne näytti sujuvan reippaasta tahdista huolimatta! Hienoa että viihdyitte, ja sinähän sen oleellisimmankin jo sanoitkin: päivä ei voi mitenkään mennä pieleen kun lounaaksi on täytekakkua!


Cee ja Mimmi
Olimme vasta vajaa kuukausi sitten muuttaneet Elyseen, kun tallilla järjestettiin pikkujoulut. Osallistuimme kuitenkin Viivin kanssa, sillä mikä mahtava tilaisuus tutustua tallilaisiin! Rupattelin useiden tallilaisten kanssa glögin äärellä ja pääsin tutustumaan heihin hiukan. Viivi löysi itselleen kaverin Emiliasta, ja tytöillä olikin kovat ponivertailut meneillään. He myös suunnittelivat kovaan ääneen, kuinka molemmista tulee isona niin taitavia kilparatsastajia.

Pikkujouluihin kuului myös joulumaasto ja kahlauskisa. Osallistuin reilu kolmevuotiaalla tammallani Mimmillä, joka on vasta perusratsutettu. Uskalsimme kuitenkin lähteä maastoon mukaan, sillä mikäs sen turvallisempaa, kuin mennä ensi kerta porukalla. Melina myös vakuutteli, että tahti olisi rauhallinen, sillä mukana olivat myös shetlanninponit. Muut olivat ilman satulaa (jopa Viivi!), mutta itse en sentään sellaista riskiä ottanut.

Maastoilu sujui kuitenkin oikein hyvin. Mimmi oli selkeästi hermostunut, mutta ei tehnyt mitään tyhmää, vaan seurasi kiltisti edellä menevän hevosjonon perää. Hankikisassa tyttönen innostui kovasti, mutta valitettavasti sen kunto ei ihan riittänyt muiden isojen hevosten tavoin. Ponit se kuitenkin voitti - etenkin kun hidas Ressu rupesi pukittamaan (ehkäpä turhautumistaan ollessaan häntäpäässä), ja Viivihän sitten muksahti alas. Onneksi pelto oli luminen ja pehmeä laskeutumisalusta, eikä Viiville tuntunut tulevan minkäänlaisia traumoja ainakaan hihityksestä päätellen. Olimme molemmat lähinnä hämmästyneitä, että Ressun kaltainen laiskimus ja kultaponi pystyi moiseen! Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä ja Mimmillekin hyvin opettavainen.:)

Kylläpä pikkujoulut tosiaan osuivat hyvään saumaan teidän kannaltanne! Saittepa löytyä parit kärpäset yhdellä iskulla, kun pääsitte tutustumaan talliporukkaan ja maastoihin kertarysäyksellä. Eiköhän se Mimmin kuntokin vielä kohene kunhan saamme järjestettyä muutamat hankilaukat talven kuluessa!


Viivi ja Ressu
Äiti käski mun kirjoittaa jotain tän päivän pikkujouluista. Nooo, mentiin tallin pikkujouluihin siis. Aloitin koristelemalla Ressun - laitoin sille tonttulakin päähän ja tein semmosella kultaisella glitteri-värillä sydän- ja tähtikuvioita sen takapuoleen. Laitoin vihreän satulahuovan ja punaiset pintelit. Juhlissa tapasin yhen kivan tytön, Emilian. Juteltiin paljon ja mentiin sitten maastossa peräkkäin. Menin maastoon ilman satulaa kun kaikki muutkin (äiti on ihan pelkuri niin sitä ei lasketa). Maastossa oli hauskaa ja Ressu oli ihanan lämmin. Sitte oli vielä hankikisa mikä meni meillä päin peppua. Oltiin ihan viimeisiä kun Ressu oli vähäsen hidas, ja sitten se vielä pukitti. En yhtään tajunnu ja putosin sitten! Ressu laukkas muitten perään ja itte jäin lumeen nauramaan. Jotenkin se oli Ressulta hirmu hassua! Mulla on sittenkin oikea hurjimus poni. Aika siistiä oikeestaan. Äiti vaan kysy että sattuko, mutta eihän mua. Jatkettiin sitten menoa ja juotiin vielä glögiä. Oli tosi hauska päivä!:)

Ressu olikin tosiaan hienona - ja hurjana! Poni pääsikin yllättämään meidät kaikki pikku pukkirodeollaan, mutta onneksi maata peitti jo mehmeä lumikerros niin ei sinun käynyt kuinkaan. Kiva että pääsitte myös tutustumaan Emilian kanssa, sillä tyttö onkin jo kaivannut ikäisempäänsä seuraa!