Estetunti 4.1.
- tunti järjestetään Elysen tiloissa 4. tammikuuta 2013
- valmennus on tarkoitettu vain tallin yksityisomistajille hevosineen, jokaiselle oman tason mukaan
- osallistuaksesi kirjoita haluamasi mittainen kertomus tai runo tunnin kulusta
- tunnin päätteeksi Melina antaa jokaiselle pienen henkilökohtaisen palautteen


Osallistuminen:
- viimeinen ilmoittautumispäivä on 31.12.2012 7.1.2013
- sähköpostiin elyse@luukku.com tai yksityisten päiväkirjaan
- otsikolla Tunti 8
- muodossa Ratsastaja - Hevonen <*br> tarina

Ohjelmassa:
- "jumppasarja" (hypätään monta pientä estettä peräkkäin)
- ympyrällä hyppäämistä
- eteneminen voltilta esteelle


Osallistujat ja kommentit: (kommentit lisätty 22.1.)

jey - Bye-Bye Efa
Korvani punoittivat saapuessani hermoilevan Efan kanssa Elysen kentälle. Olin käynyt kävelemässä Efan kanssa maastossa alkukäynnit, joten ravailin ponini kanssa pääty-ympyrälle hetken aikaa. Kun esteet olivat valmiina ja oli vuoroni tulla jumppasarja, jonka korkeus oli 50cm. Efa ei heti tajunnut peräkkäisten esteiden ideaa, vaan raukka päätti loikata pari estettä kerralla, puomit sinkoilivat sinne tänne ponin hämmästellessä hölmistyneen näköisenä sarjan jälkeen. Kokeilimme piakkoin uudestaan ja suoriuduimme mielestäni hyvin.

Lopputunti menikin "harjoitellessa" opettajan ohjauksessa hyppyjä, jotka lopputunnista onnistuivatkin oikein mukavasti. Tunnilla oli ihanan rento tunnelma, eikä itseäni enää lopuksi jännittänytkään vaikka epäonnistumisia ponin kanssa tulikin. Meillä oli hauskaa ja tunnista jäi hyvä fiilis.

Melinan kommentti: Olipa hienoa saada teidät heti mukaan tallin toimintaan! Alkuverryttelyjen tekeminen maastossa oli myös hyvä idea, sillä pääsimme aloittamaan varsinaisen tuntiohjelman hieman suunniteltua aikaisemmin.

Kuten jo tunnin alussa mainitsit, käsityksemme jumppasarjasta taisivat olla hieman erilaiset. Tarkoituksena oli hypätä niin sanottu pieni ”jumpparata”, jossa pari kolme estettä on asetettu toisistaan sellaisen välimatkan päähän, että heti ensimmäiseltä esteeltä laskeuduttuasi on jo valmistauduttava seuraavaan hyppyyn. Kahden esteen yhtäaikainen ylittäminen vaatisi kuitenkin superponi-Efaltakin sellaisia supervoimia, että pystyin vain hihittelemään huvittuneena takinkaulukseeni kun kysyit huolestuneena, että ymmärsitköhän jumppasarjan idean nyt aivan oikein. Kun väärinkäsitykset oltiin korjattu, selviydyitte hämmennystä aiheuttaneesta jumppasarjasta kuitenkin kunnialla!

Lopputunnista aloitte kumpikin, niin sinä kuin Efa, rentoutua silminnähden. Niin ympyrällä hyppääminen kuin hieman haastavampi voltilta eteneminen esteelle näytti luonnistuvan. Totta puhuakseni olin tästä onnistumisien sarjasta jopa hieman ihmeissäni Efan nuoresta iästä johtuen, mutta tulitpahan ainakin todistaneeksi, että olet löytänyt itsellesi aikamoisen kultakimpaleen! Juuri kun olin kehunut teidät lähes maasta taivaisiin, päätti Efa kuitenkin yllättää: poni tarjoili meille aikamoisen pukkirodeon! Liekö tamma innostunut sitten liikaa vai mitä, mutta pari seuraavaa esteelle estenemistä näyttikin lähinnä jännittävältä intiaanitanssilta - ja puomit sinkoilivat. Et näyttänyt kuitenkaan hermostuvan pienen tammasi showmeiningistä, vaan raikuvasti nauraen ohjasit Efan viimeistä kertaa esteelle. Annoin luvan lopettaa harjoitukset tähän viimeiseen onnistumiseen. Teistä kahdesta näkee että viihdytte yhdessä!


Maiju - Riksu
Jouloman ihanien maastoilujen jälkeen oli nyt aika vähän päästä revittelemään, ei kun siis rauhallisesti hyppäämään esteitä. Riksu oli tapansa mukaan pirteä ja sillä riitti vauhtia, kun talutin orini lumiselle kentälle. Olin käynyt vähän aikaisemmin auttamassa Melinaa esteiden rakentamisessa, ja nyt sitten kävelin reippaalla ratsullani ympäri kenttää ja vaihdoin vielä viimeisiä joululomakuulumisia. - Niin ja et arvaa mitä mun oppilaat anto mulle joululahjaks? Ne oli keränny kolehdin ja ostaneet sitten yhden äidin avustuksella mulle söpöjä pyyhkeitä. Ihanat kullanmurut, hehkutin rakkaita oppilaitani. - Vielä olis pari kuukautta sijaisuutta jäljellä, kyllä noita tulee ikävä. Melinaa nauratti: - Aika söpöä. Jos nyt kuitenkin treenattais?

Laukkalämmittelyn jälkeen ensimmäisenä tehtävänä oli jumppasarja. Riksun ajoittaisen jäykkyyden tuntien se ei meille tosiaankaan olisi se helpoin, mutta toisaalta ihan kiva aloitustehtävä. Saataisiinpa ainakin menohalut auki... Kesästä Riksu on kyllä aikuistunut ihan kivasti, ja yllättäen jumppasarjalla se pysyi jopa hanskassa kiihdyttämättä ihan liikaa. - Ihan hyvä, vielä kun sais oman kropan pysymään vähän paremmin suorana, kommentoin suoritustamme. Tulimme jumppasarjan muutaman kerran, ja sitten siirryimme seuraavaan tehtävään: ympyrällä hyppäämiseen. - Tuu sellasta rauhallista vauhtia ja muista pitää Riksu aika suorana ja kääntää sillä ulkopohkeella, Melina neuvoi. Hiki valui jo selässä, mutta tiesin, että vaatteiden riisuminen ei pakkasen takia kuitenkaan olisi kovin hyvä idea. Siispä vain yritin unohtaa oman hikeni ja keskittyä hyvään ratsastamiseen. Riksu kokosi itseään hienosti ja useimmat lähestymiset sujuivat ihan mallikkaasti. - Nyt vielä yks hyvä suoritus, niin saatte vähän hengähtää, Melina sanoi. Istuin vähän tiukemmin alas, Riksu alkoi pärskimään ja heilautti päätään. Pidin kädet alhaalla, lähes satulanupissa, käänsin Riksua ulkopohkeella, laskin rytmiä ja arvioin etäisyyttä - ja sitten Riksu otti ja meni tekemään jättiloikan esteelle. Heilahdin sen kaulalle, mutta pysyin kuin pysyinkin selässä. - Sille oli tulossa vähän huono etäisyys, päätti sit jättää yhden pikkulaukan väliin! Nyt uudestaan vaan, ja sit lepoa. Tsemppasin, ja tällä kertaa sain säädettyä Riksun laukkaa jo etukäteen niin, että ponnistuskohta oli nyt parempi.

Lopputunnista treenasimme vielä voltilta esteelle tulemista. Riksulla on usein tapana kiihdyttää ennen estettä, enkä oikein tiedä, miten sen saisi siitä rauhoittumaan, ettei itse tarvitsisi niin kiskoa vaan päästäisiin molemmat rauhassa ja rennosti hyppäämään. Melinalla oli tähän ihan hyviä vinkkejä, ja valmennuksen päätyttyä loppuraveja ravailikin hikinen, mutta ihan tyytyväinen ratsukko. - Kiitos! kiitin lopuksi vielä Melinaa ja sitten Riksua sujauttamalla sille miniporkkanan.

Melinan kommentti: Hyväntuulisuutesi tarttui meihin muihinkin heti alkutunnista, ja kuulostivathan nuo oppilaasi kieltämättä aikamoisilta mussukoilta! Tai ehkä olinkin itse hyväntuulinen vain siksi, että sain apua painavien esteiden raahaamiseen ja kokoamiseen.. Sanoinko sen ääneen? En myönnä! Kiitos kuitenkin avustasi!

Tuntiohjelman startannut jumppasarja sujui tieltä jopa hämmentävän hyvin: Riksu näytti toden totta aikuistuneen, ja ylititte pienen sarjan ketterästi ja hallitusti. Valmentamistanne helpottaa myös huomattavasti se, miten hyvin tunnistat omat vahvuutenne ja heikkoutenne. Tiedät, milloin syynä pieneen epäonnistumiseen on oma istuntasi ja osaat korjata asian seuraavalla suorituskerralla. Tiedät myös mitä voit ratsultasi vaatia, ja osaat keskittyä positiivisiin asioihin ja onnistumisiin. Hienoa! Kaikesta hien määrästä päätellen otit tunnin sisällön myös vakavissasi, ja vaadit sekä Riksulta että itseltäsi mallisuorituksia. Ja niitähän me kovan työn tuloksena näimmekin!

Kuten ehdit jo itsekin todeta, tuottaa esteelle eteneminen Riksulle kuitenkin ajoittain vaikeuksia. Suorassa syy-seuraussuhteessa tämä aiheuttaa juurikin näkemiämme jättiloikkia ja pikaspurtteja ennen estettä. Jatkossa voisittekin jatkaa lähestymisien treenaamista voltin kautta, sillä se pakottaa Riksun hidastamaan tempoa ja etenemään hallitummin. Uskon tämän tuottavan tulosta, sillä lopputunnista hyppynne alkoivat jo olla todella hyvännäköisiä! Ja ellei voltit, puolipidätteet ja ympyrät tehoa, niin sitten ei kai auta kun odotella Riksun vanhenemista. Nuorilla oripojilla kun tuntuu usein olevan niin suuret menohalut!