Runoratsut

Fame's Cherokee (kuollut 01.05.2015)

Virallinen nimi Fame's Cherokee "Kiira" Säkäkorkeus, väri 141cm, ruunikonkimo
Rekisterinumero VH14-029-0490 Koulutustaso, laji 120cm, esteratsastus
Syntymäaika, ikä 24.8.2012 (FI), 16v Omistaja Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli Ratsuponitamma (50%) Kasvattaja Fame, Frida VRL-05826

Palkittu arvonimellä ERJ-III 28.02.2015
Palkittu arvonimellä RPL-III 28.02.2015

Kiiran hoitaminen vaatii pitkiä hermoja, sillä se on perinyt isältään vallattoman tavan karata heti kun silmä välttää; poni ampaisee täyteen vauhtiin mikäli karsinan ovi jää hetkeksikin raolleen. Karsinassa hoitaessa tamma on myös kärttyinen ja uhitteleva, ja se viskoo usein hermostuneesti päätään ja jalkojaan. Kiukkuiset ilmeetkään eivät ole mikään brand new ihanuus. Käytävällä varustaessa Kiira on jo kuitenkin kiltimmin, eikä uhittele muutoin kun irvistelemällä satuloitaessa... Taluttaessakin Kiira saattaa vaikuttaa kiltiltä, mutta ovelana ponina se livistää heti karkuun, jos huomaa riimunnarun löystyvän. Kiiran kanssa saa olla aina valppaana.

Kiiralla on myös enemmän energiaa kuin millään muulla tapaamallani ponilla. Tamma on ratsastettaessa omanlaisensa persoona, ja turhan tiukkapipoisille ponitytöille se onkin aivan väärä ratsuvalinta. Kiira on viekas ratsu, ja vaikka se vaikuttaisi olevan täydellisesti ratsastajan avuilla, se saattaa sännätä maneesin kulmasta toiseen päätöntä pukkilaukkaa äkkikäännösten kera. Hypätessäkin Kiira on vauhdikas ja energinen, ja ratsastaja saa olla pidättelemässä ponin vauhtia taukoamatta. Kiira kuitenkin rakastaa hyppäämistä, ja sen menoa on ilo katsella. Poni pörheltää esteeltä toiselle korvat hörössä ja hyppää vaikka paikoiltaan. Kiiran vauhti kiihtyykin usein hurjaksi, mutta vauhdista huolimatta puomit pysyvät kannatimillaan. Kiira ei juurikaan välitä huonoista hyppypaikoista tai lähestymisistä, ellei ratsastaja sitten tunnu olevan täysin omissa ajatuksissaan. Silloin Kiira saattaa kieltäytyä odottamatta todella reippaasta vauhdista, ja siinä sitä onkin ratsastajalla kyydissä pysyttelemistä.

Sukuselvitys

i. Abercrombie
rp (62,5%), km, 140cm
ii. Marbleway Secoran
rp (50%), hkm, 139cm
iii. David Killermay rp (50%) (nf x hann)
iie. Bonden Reilryan rp (50%) (ox x nf)
ie. Downhill's Odelie
rp (75%), rt, 143cm
iei. Uno rp (50%) (xx x wB)
iee. Downhill's Martha gr
e. Sizzly Illinois
rp (37,5%), prn, 142cm
YLA3, RPL-II, ERJ-I
ei. Meme Morriz
rp (50%), vkk, 146cm
eii. Starlighter xx xx, rn, 163cm
eie. Miss Miliana nf, 138cm
ee. Shined Evidence
rp (25%), km, 145cm
eei. Jarair ox ox, km, 150cm
eee. Selena's Secret rp (50%) (xx x wA), 139cm


Jälkeläiset
s. 21.12.2014 o. Me Murphy (i. Accident's Happens KN)
s. 01.11.2014 t. Me Skarabee (i. Aidan Radish)
s. 10.10.2014 t. Me Honeybee (i. Killroy Honey)

i. Abercrombie oli kimo, säpäkkä ratsuponiori. Tuttujen kesken "Allu" tunnettiin tulisesta ja energisestä luonteestaan, ja niskuroiva poni olikin oikea estekenttien rusettihai. Abercrombie jätti jälkeensä viisi estekentillä pärjännyttä varsaa, joille se periytti myös vallatonta luonnettaan.
ii. Marbleway Secoran oli pienikokoinen poniori, joka asui Isossa-Britanniassa suuressa ponisiittolassa Jennifer McLeodin omistuksessa. Se ehti kilpailla elämänsä aikana menestyksekkäästi esteradoilla, ja tämäkin ori on periytti jälkeläisilleen sekä hyvää hyppykykyä että upeaa kimoa väritystään. Marbleway Secoran jouduttiin kuitenkin lopettamaan 10-vuotiaana sen katkaistua jalkansa tarhassa.
ie. Downhill's Odelie oli kevytrakenteinen, rautias ratsuponitamma, joka yllätti monet hyppykapasiteetillaan - tammasta yritettiin leipoa alun perin kouluratsua. Odelie asui Isossa-Britanniassa Jennifer McLeodin omistuksessa, jossa se jätti jälkeensä useita hyväluonteisia varsoja.

e. Sizzly Illinois on monin arvonimin (YLA3, RPL-II, ERJ-III) palkittu punaruunikko ratsuponitamma. Tämä kuumakalle on periyttänyt viidelle hienolle varsalleen hyppykapasiteetta siinä missä muukin suku.
ei. Meme Morriz on voikko hieno poniori, joka kilpaili pitkään esteitä Saksassa Martin Reinhardin omistuksessa. Nykyisin 17-vuotias poni viettää leppoisampia eläkepäiviä saksalaisessa tallissa, jota ennen se ehtikin kerätä rutkasti mainetta kilpakentillä.
ee. Shined Evidence oli hieno esteitä kisannut ratsuponi Tanskasta. Tamma tuotiin joululahjaksi 15 vuotiaalle tytölle, ja yhdessä tämä parivaljakko kisasikin menestyksekkäästi niin esteitä kuin koulua. Shined Evidenceä käytettiin aktiivisesta kisaamisesta johtuen jalostuskäyttöön vasta eläkepäivillään, ja näin ollen se jätti jälkeensä vain muutaman varsan.

Sijoitukset

40 ERJ-sijoitusta
04.01.2015 Mörkövaara 110cm 2/30
03.01.2015 Mörkövaara 110cm 1/30
03.01.2015 Mörkövaara 110cm 2/30
30.12.2014 Mörkövaara 110cm 5/30
27.12.2014 Mörkövaara 110cm 4/30
26.12.2014 Mörkövaara 110cm 4/30
23.12.2014 Mörkövaara 110cm 1/40
20.12.2014 Fifth Bridge Ponies 120cm 4/30
20.12.2014 Fifth Bridge Ponies 120cm 2/30
19.12.2014 Mörkövaara 110cm 4/40
17.12.2014 Fifth Bridge Ponies 120cm 4/30
17.12.2014 Mörkövaara 110cm 5/40
16.12.2014 Mörkövaara 110cm 3/40
15.12.2014 Fifth Bridge Ponies 120cm 5/30
14.12.2014 Fifth Bridge Ponies 120cm 1/30
13.12.2014 Fifth Bridge Ponies 120cm 2/30
12.12.2014 Fifth Bridge Ponies 120cm 4/30
09.12.2014 Untuvapilvi 110cm 1/30
09.12.2014 Untuvapilvi 110cm 1/30
07.12.2014 Edelsten 120cm 5/30
04.12.2014 Untuvapilvi 120cm 2/30
04.12.2014 Erkinheimot 110cm 4/30
22.11.2014 Mörkövaara 110cm 4/30
20.11.2014 Crash 120cm 1/30
03.11.2013 Kilpailukeskus Kurja 120cm 2/30
26.09.2013 Sävelsalo 120cm 1/40
14.09.2013 Muiston Sh:t 120cm 6/4
13.09.2013 Muiston Sh:t 120cm 5/40
11.09.2013 Muiston Sh:t 120cm 1/40
20.08.2013 Hentokorte 120cm 2/30
02.07.2013 Pilkahdus 120cm 3/40
02.07.2013 Pilkahdus 110cm 3/40
16.12.2012 Team Obnoxious 120cm 5/30
15.12.2012 Team Obnoxious 120cm 1/30
12.12.2012 Team Obnoxious 120cm 3/30
02.12.2012 Linya Stud 110cm 5/40
22.11.2012 Kultahuisku 110cm 1/40
17.11.2012 Wyonn 120cm 5/25
17.11.2012 Yeneva 120cm 1/6
11.10.2012 Clueless 110cm 1/50

Päiväkirja

13.01.2015 - estevalmennus, valmentajana Lissu T.
Melinan ja Kiiran verryttelyt olivat eriskummallisimmat hetkeen. Suurimman osan ajasta ponitamma vaikutti tyytyväiseltä oloonsa, se kulki rentona ja hyvin avuilla tehden mitä pyydettiin, mutta silmänräpäyksessä se saattoi vaihtaa nätin ravinsa päättömäksi kiitolaukaksi kohti maneesin kauimmaista nurkkaa. Tamma ei säikkynyt, eikä äkillisten laukkapyrähdystensä aikana pukitellut, enkä minä osannut kuin tuijottaa monttu auki. Melina totesi moisen olevan arkipäivää, joten koetin olla välittämättä. Kiiran muutamaa satunnaispyrähdystä lukuun ottamatta sileäverryttelyt sujuivat hyvin, eikä verryttelyhypyissäkään (yksittäisesteitä ja pieni innari) ollut ongelmia. Hypätessään tamma ei pelleillyt, mikä sopi minulle; olin suunnitellut ratsukon treeniksi kahdentoista esteen radan.

Rata koostui pääasiassa pystyistä ja oksereista, seassa oli myös muuri ja trippeli. Kaksi suhteutettua väliä (pysty – pysty ja pysty – okseri), mahdollisuudet pitkiin tai lyhyihin reitteihin sekä oikomismahdollisuudet muutamien esteiden välistä (jolloin tuloksena olisi vino lähestyminen) – teknisesti aika perusrata, jollaisia kisoissa tulee vastaan. Kiiran pitäisi kuitenkin olla avuilla ja ponin laukan säädeltävissä, jotta eteneminen olisi sujuvaa eikä radalla tulisi turhia pudotuksia; muutama lähestyminen oli oikeasti ratsastettava huolella, eikä ”kyllä ratsu hoitaa” –asenteella.

Aloituskorkeus oli metri, ja ensimmäisellä suorituskerralla ratsukko teki sellaisen pohja-ajan, että oksat pois. Kiira laukkasi kuin päätön kana esteeltä toiselle, mutta jotenkin esteet pysyivät kantimissaan. Aivan sama, oliko lähestyminen vino vai suora, pitkä vai lyhyt, niin poni hyppäsi. Melina pysyi joka hypyssä hyvin mukana, piti tasapainonsa eikä missään vaiheessa jäänyt Kiiran suuhun kiinni. Toisella kerralla rata oli hieman rauhallisempi, vaikka jokaisella vähänkään pidemmällä suht suoralla pätkällä tamma meinasi kaahata. 110cm ja 120cm korkeudessa meno ei ollut paljoa rauhallisempaa, joskin vauhti pysyi tasaisempana. Tamma malttoi kuunnella ratsastajaansa paremmin (joskaan ei laukata yhtään hitaammin..), ja jo ennestään hyvät hypyt muuttuivat vielä paremmiksi, kun raudikko alkoi käyttää kaulaansa ja selkäänsä paremmin. Ponilla on kunnolla ponnua takamuksessaan, hypyt ovat pyöreät ja tasapainoiset, ja olette osaava kaksikko. Hyvää työtä, vaikka vauhti valmentajaa hirvittikin.


29.12.2014 - estevalmennus, valmentajana narri
Melinaa olin aiemmin valmentanut jo monen monituisen suomenhevosen parissa, nyt eteeni yhtäkkiä lyötiin tuhatta ja sataa tikuttava ratsuponi? Mikäpä siinä sitten. Olin toki sopinut jo Melinan kanssa aikaisemmin valmennettavasta ja keskustellutkin aiheista, mutta silti olin jotenkin odottanut uutta suomenhevosta. Vaikka nimikin miten oli Cherokee. Onneksi olen ammattimainen valmentaja ja näin, enkä häkeltynyt vaan tuijotin hetken sormi suussa kentällä viipottavaa poninpuolikasta. Kokosin itseni silmänräpäyksessä, kun Melina oli pari kertaa minulle jo huudellut ja painelin rakentelemaan esteitä. Onneksi olin edellisenä iltana suunnitellut kaiken valmiiksi.

Tarkoituksena minulla oli hyppyyttää Melinaa ja Kiiraa ravista vähän isommillakin esteillä. Rakensin siis kentälle peräti yhden pystyn, joka olisi treenimme kulmakivi. Vähemmän vaivaa valmentajalle hyvin tuloksin! Miten rakastankaan yksinkertaista treeniä. Joka tapauksessa kehotin Melinaa alkuun hyppäämään pystyn pari kertaa laukalla molempiin suuntiin, jotta alle saataisiin parit hypyt ennen muuta hommaa. Kiiralla oli hyvä hyppy ja paljon intoa, niin paljon, että Melina joutui melko lailla toppuuttelemaan tammaansa. Seuraavana tehtävänä ratsukolla olikin hypätä este ravista ja jatkaa ravia myös esteen jälkeen. Kokemukseni mukaan esteen lähestyminen ravissa ei vielä tuottanut ongelmia, etenkin kun Kiira oli vauhdistaan huolimatta hyvin avuilla. Sen sijaan esteen jälkeen ravissa jatkaminen oli yleensä kokeneemmallekin ratsukolle kompastuskivi, etenkin kun estekorkeus nousi. Harvoin oli ratsu tottunut jatkamaan niin, eikä yleensä ratsastajakaan.

En joutunut taaskaan pettymään, en pirullisessa pienessä mielessäni, enkä valmentajan ominaisuudessa. Vaikka homma oli selvästi molemmille uutta, tai ei ainakaan sitä jokapäiväistä, sai ratsukko jutun juonesta nopeasti kiinni. Kiira välillä esitteli omia mielipiteitään ravissa jatkamisesta singahtamalla pukkilaukkaan kentän toiseen päähän. Vaikka pääsin nostamaan estekorkeuden ihan metriin asti, Kiira esitteli hyviä, sulavia hyppyjä ravista ja jatkoi vielä ravilla, aktiivisesti takapäällään polkien. Loistavaa työtä, etten sanoisi!


20.12.2014 - estevalmennus, valmentajana Bertta
Tänään esteratsastuksen parissa valmennettavani ratsukko, minulle jo parista aikaisemmasta estevalmennuksesta tuttu ratsastaja Melina ja uusi tuttavuuteni, hieman riehakan, mutta kuitenkin varsin mukavan oloinen, punarautiaan värinen ratsuponitamma Kiira olivat jo maneesin reunassa alkukäyntejä samalla kävellen odottelemassa minua heitä valmentamaan, kun saavuin paikalle.Päätin heti valmennuksen alun aikoihin, että tällä hyppykerralla pistäisin Melinan ja Kiiran voimat koville jumppasarjan hyppäämisen kanssa. Jumppasarjaa hypättäisiin jossain maneesin keskikohdissa, aluksi vain ihan pienen korkuisien esteiden kanssa, jotka kaikki olivat yllätysyllätys ristikkoja! Siihen kuului neljä estettä, kaikkien väliin oli tarkoitus siis mahtua tietysti yksi laukka-askel, niin kuin jumppasarjan hyppäämisessä ainakin yleensä on tarkoituskin.Melina ja Kiira laukkasivat melko pitkää ja rentoa laukkaa suhteellisen pitkällä ohjalla, kun tapahtui jotain arvaamatonta; Kiira innostui heti, kun Melina antoi tamman lähteä vähän lujempaa vauhtia pitkän sivun alkupäässä ja päätti vetää "pienen" laukkaspurtin samalla pukitellen hurjan näköisesti. Kiira laukkasi toiseen päätyyn vieläkin Melina selässään, kun viimein kuski lensi maahan ja tömähti melkein maneesin seinään pahki. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, sillä Kiira oli jo ehtinyt hidastaa vähän vauhtia ennen Melinan selästä putoamista.Ja takaisin selkään! Koska Melinaan ei ilmeisesti sattunut ollenkaan, eikä mihinkään paikkaan, pyysin ratsukkoa tekemään parit laukka-ravipysähdykset ja alkaa sitten hyppäämään jumppasarjaa. He eivät kuitenkaan ehtineet kovinkaan kauaa jumppasarjaa hypätä, sillä lopetettiin hyppääminen hyvään suoritukseen. Tässä vaiheessa Kiirakin oli jo ehtinyt rauhoittua ihan kunnolla, eikä enään mitään häiriöitä tullut, ellei sitä lasketa, että poni tahtoi vetää melkoista kyytiä aina esteitä lähestyessä!


13.12.2014 - estevalmennus, valmentajana Himalaja
Tänään saavuin valmentamaan ratsuponitamma Kiiraa esteiden parissa. Saapuessani maneesiin ratsukko lämmitteli jo itsenäisesti pohkeenväistöä työstäen. Pyysin ratsastajaa verkkailemaan ponia vielä hetken aikaa valvovan silmäni alla, jotta saisin hieman ennakkokäsitystä, miten Kiira toimi ratsastaessa. Ratsukko teki työtä käskettyä ja seurasin esitystä silmä tarkkana. Ponitamma vaikutti vauhdikkaalta tapaukselta, jolla oli energiaa ja intoa vaikka muille jakaa. Lähdimme ottamaan Kiiran kanssa ensimmäisiä hyppyjä pitkällä sivulla, jonne kasasin kolmen esteen ristikko-pysty-ristikko-sarjan. Esteet olivat korkeudeltaan noin puolta metriä, eli juuri sopivia lämppähypyiksi. Kiira eteni rohkeasti esteille ja ratsastaja sai ottaa reilusti puolipidätteitä, jotta hypyistä ei tullut aivan järkyttävän suuria loikkauksia. Pidätteistä huolimatta poni puski kovalla tahdilla eteenpäin, ja sarjan viimeiselle hypylle tamma teki valtaisan ponnistuksen ja ilmavan hypyn, jonka aikana se kiskaisi päänsä alas. Ratsastaja tuli kuperkeikalla hiekkaan Kiiran sännätessä kiitolaukassa ympäri maneesia. Pyydystimme ponin ja pyysin tulemaan uudestaan, tällä kertaa maltillisemmin. Vauhti ei ohjeesta huolimatta paljoa hiljentynyt, mutta ratsastaja pysyi kuitenkin kyydissä, joka riitti tällä kertaa. Seuraavaksi ratsukko sai alkaa tulla pääty-ympyräkahdeksikon keskellä sijaitsevaa pystyä, jonka päällä laukan oli tarkoitus vaihtua. Ohjeistin vaihtamaan laukan siten, että esteen päällä tehtiin kevyt puolipidäte ja katsetta menosuuntaan siirtäen sekä painoa uuden laukan puoleiselle jalustimelle painaen annettaisiin uudet, vastakkaiset laukka-avut. Kiira ei ensimmäisellä yrityksellä vaihtanut laukkaa aivan esteen päällä, vaan vaihto tuli matkaan vasta laskeutumisen jälkeen. Seuraavalla yrityksellä poni kuitenkin tiesi mitä siltä odotettiin, ja entistä napakemmista avuista se vaihtoi laukan hienosti. Hyppääminen sai muutaman yrityksen jälkeen riittää ja ratsukko siirtyi itsenäisiin loppuverkkoihin.


31.10.2014 - Solon tarinakisat (ERJ-Cup). Kirjoita hyytävä halloweenteksti valitsemassasi muodossa.
Yllemme lankeaa kelmeä valo, ja metsästä ilmestyy autiotalo.
Valkea ratsuni korskahtaa, ja äkkiä jossain rasahtaa.
Ilmaan kajahtaa hyytävä nauru, ja mustan yön täyttää kauhu.
Sinä yönä vannon nähneeni kummia; näin varjoissa tanssivan hahmoja tummia.


6.10.2014 - estevalmennus, valmentajana Sanni
Katsellessani itsenäistä verryttelyä, huomasin, että ratsukko tunsi toistensa vahvuudet ja heikkoudet. Kiiran korvat kääntyivät vuoroin eteen kuuntelemaan mitä muualla tapahtui ja vuoroin taakse kiinnittääksen huomion ratsastajaan. Ratsukko näytti hyvältä yhdessä. Valmennus alkoi puomitehtävillä. Tehtävänä oli suhteutettu linja neljällä laukka-askeleella. Melina joutui pidättämään Kiiraa reilusti, koska se laukkasi liian vauhdikkaasti korvat pystyssä puomeja kohti ja ylitti ne korkealta. Viimeiset kerrat menivät oikein siististi. Puomit nostettiin esteiksi, jolloin Kiiran into vain lisääntyi. Esteet eivät tuottaneet ongelmia. Sitten harjoiteltiin muutamia laukanvaihtoja esteellä. Lävistäjällä oli pysty, jolla piti vaihtaa laukka ja jatkaa lyhyelle sivulle, jolla oli toinen este. Kiira vaihtoi laukan tottuneesti joka kerta, mutta meinasi kiihdytellä vähän liikaa kulmaan ja seuraavalle esteelle. Seuraavaksi oli vuorossa suhteutettu linja kaarevalla uralla. Esteitä nostettiin hieman isommiksi. Melinan ja Kiiran piti tulla tehtävä vuorotellen neljällä ja viidellä askeleella. Kiira lyhensi laukkaa erittäin hyvin! Viimeisenä mentiin rataa, johon sisältyi kaikki aiemmat tehtävät. Tamma oli radalla reipas ja kuunteli ratsastajaansa. Korkeimmillaan esteet olivat 90cm. Valmennus sujui mukavasti.

Tämä on virtuaalihevonen!
ulkoasu ja tekstit © Melina, kuvat © luvat kunnossa