Runon Hanipöö

† Hanipöö päästettiin vihreimmille laitumille 20.01.2017 ♥
Virallinen nimi Runon Hanipöö Säkäkorkeus, väri 156cm, ruunikko
Rekisterinumero VH15-018-1383 Koulutustaso, laji Vaativa B, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä 01.07.2015 | 16-vuotias Omistaja Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Kasvattaja Melina VRL-11408, Runoratsut
15.01.2017 - Palkittu arvonimellä KRJ-I  (6,5 + 42 + 23,5 + 20 + 11 = 103p.)

Luonnekuvaus

Hanipöö on koko tallin lellikki, eikä sitä koskaan kaihdeta kutsua koko pitkällä, imelällä nimellään Runon Hanipöö. Tammasta yritettiin ensin väännellä Hannaa tai Hansua, mutta herttainen, häseltävä tamma vaan on kertakaikkiaan niin hanipöön tai hanipupun näköinen, että sen nimi täytyy päästä aina sanomaan kokonaan. Moni tuntuu yhdistävän nimen lausumiseen myös tietyn, erityisen ärs.. siis tunnistettavan äänenpainon, joten tallissa pääsee harvoin erehtymään, mikä hevonen on tällä kertaa kyseessä.

Sukuselvitys

i. Heilin Hemuli
trn, 157cm
ii. Kadotettu Hosuli
tprn, 157cm
iii. Turjakkeen Tarantella KRJ-II, SLA-I
iie. Pikku Myy
ie. Huvitutin Tiuhti
rn, 150cm
iei. Riskin Hemmo
iee. Sovinnon Karoliina
e. Runon Halita
rn, 155cm
KRJ-I, YLA2
ei. Ventoksen O-ou
trt, 150cm
KRJ-I, SLA-II, YLA2
eii. Viehättävän Hupsista KRJ-I, SLA-I, YLA1
eie. Harhaluulo
ee. Villahaan Halina
rn, 159cm
KRJ-I, YLA2, SLA-II, SV-III, Jälk. AB
eei. Mäkisuon Niilo KRJ-I, Jälk. C
eee. Villahaan Hilla KRJ-I
Isälinja: Turjakkeen Tarantella (3. polvi) - Emälinja: Ikihelmi (4. polvi)

Jälkeläiset

s. 21.08.2016 t. Runon Henrika (SV-I) i. Runon Lenni om. Melina VRL-11408
s. 22.06.2016 t. Runon Hunajakielo i. Seljasaaren Kulotettu om. Melina VRL-11408

Sijoitukset

42 KRJ-sijoitusta

31.10.2016 KRJ-Cup vaativa B 26/260
31.10.2015 KRJ-Cup vaativa B 22/244
27.08.2015 kutsu vaativa B 2/100
27.08.2015 kutsu vaativa B 1/30
24.08.2015 kutsu helppo A 6/50
24.08.2015 kutsu vaativa B 5/50
22.08.2015 kutsu vaativa B 2/30
21.08.2015 kutsu helppo A 5/50
20.08.2015 kutsu helppo A 3/30
18.08.2015 kutsu vaativa B 3/30
18.08.2015 kutsu helppo A 1/30
17.08.2015 kutsu vaativa B 2/30
16.08.2015 kutsu vaativa B 4/50
15.08.2015 kutsu vaativa B 4/50
14.08.2015 kutsu vaativa B 2/30
13.08.2015 kutsu helppo A 2/30
12.08.2015 kutsu helppo A 5/30
12.08.2015 kutsu vaativa B 5/30
12.08.2015 kutsu vaativa B 1/50
11.08.2015 kutsu helppo A 4/30
11.08.2015 kutsu vaativa B 1/30
10.08.2015 kutsu vaativa B 5/30
10.08.2015 kutsu vaativa B 3/30
09.08.2015 kutsu vaativa B 3/30
08.08.2015 kutsu vaativa B 1/50
07.08.2015 kutsu vaativa B 1/30
06.08.2015 kutsu vaativa B 3/30
04.08.2015 kutsu vaativa B 3/30
04.08.2015 kutsu vaativa B 4/30
04.08.2015 kutsu vaativa B 1/40
03.08.2015 kutsu vaativa B 7/50
03.08.2015 kutsu vaativa B 5/30
02.08.2015 kutsu vaativa B 5/30
02.08.2015 kutsu vaativa B 2/40
29.07.2015 kutsu vaativa B 4/30
26.07.2015 kutsu vaativa B 4/30
23.07.2015 kutsu vaativa B 3/40
21.07.2015 kutsu vaativa B 1/40
18.07.2015 kutsu vaativa B 4/40
17.07.2015 kutsu vaativa B 4/40
17.07.2015 kutsu vaativa B 1/40
12.07.2015 kutsu vaativa B 1/40

Päiväkirja

01.05.2016 - Marrasvaaran vapputapahtuman värinäyttelyt (kutsu)

Osallistuimme Marrasvaaran vapputapahtumaan ja värinäyttelyyn varsin mittavalla kokoonpanolla. Luokkia oli viisi: rautiaat, ruunikot, mustat, voikot ja kimot. Mimmi ja Keiju pääsivät mittelemään ensimmäisen luokan sijoituksista, ja lopullisissa tuloksissa Mimmi olikin hienosti toinen ja Keiju viides kahdeksan hevosen luokassa. Seuraavana jännättiin ruunikkoluokan tulosta, ja Hanipöö sijoittui luokassa toiseksi. Tammat osasivatkin esiintyä kyllä kieltämättä edukseen, eikä päivä ollut kaikessa hevospaljoudessaan lainkaan niin katastrofaalinen, kuin olisin ennestään osannut kuvitella. Hevosten esittäminenkin sujui mallikkaasti, sillä olin saanut värvättyä jos jonkinnäköistä apukättä - vapaaehtoista tai ei - mukaani.

Seuraavaksi koitti mustien hevosten luokka, jonne olin ilmoittanut optimistisena Legendan mukaan. Lepa ei osannut tapansa mukaan kuitenkaan taaskaan käyttäytyä, ja niinpä sijoituimme neljän osallistujan luokassa hännille. Pienestä kömmähdyksestä huolimatta saimme jatkaa loppupäivän kuitenkin huumaavassa voittoputkessa, sillä Kaisu voitti voikkojen luokan (ainoana osallistujana, heh) ja Tapsa kimojen luokan Helmin sijoittuessa viimeisessä luokassa hienosti toiseksi.

Tulipa vaan tämänkin päivän jälkeen todettua, että hevoskatras on karkaamassa auttamattomasti käsistä, kun näitä erikoisemmankin värisiä yksilöitä alkaa löytyä jo joka sormelle. Muistan vielä elävästi sen päivän, kun ostin talliin ensimmäisen mustan hevosen, ja silloin musta tuntui värinä niin upealta ja ainutlaatuiselta, että melkein ikävöin sitä ihastuksen tunnetta näiden nykyisten kimojen, ruunivoikkojen ja muiden karvakummajaisten keskellä. Joku viisas voisi todeta, että varo mistä unelmoit, sillä se voi toteutua..


28.02.2016 - Katriinan tallin KRJ:n alaiset tarinakoulukilpailut, helppo B, sijoitus 10/31 (kutsu)

Tehtävänanto: Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.

"Kukkuu! #hanipöö #turparullalla"


24.12.2015 - Ekholmin perheen vuotuinen aattomaasto

Maata koristi paksu, valkea lumipeite ja ilmassa paukkui pakkanen. Saimme sittenkin valkoisen joulun. Keitin aattoaamuna perinteiseen tapaan joulupuuron ja aamukahvit, jonka jälkeen lähdimme koko perhe yhdessä tallille. Reippaat, kullanarvoiset tallityöntekijät toivottelivat hyvää joulua meidät nähdessään, ja me haimme tarkkaan harkitut hevoset tarhoistaan ja puunasimme ne juhlakuntoon. Mieheni Lauri valitsi aattoratsukseen oman kasvattimme Hanipöön, josta oli kuoriutunut muutamassa vuodessa koko tallin yhteinen lellikki. Hanipöö tuntui saaneen arvoisensa nimen. Kahdeksanvuotias Emilia-tyttäremme istutettiin pienen, hidastempoisen Elli-ponin selkään ja minä valjastin kotiin palautuneen kasvattimme Severin kahdenistuttavien kärryjen eteen. Toinen tyttäremme Katri oli jo tomera hevosenkäsittelijä, mutten silti uskaltanut päästää tyttöä ratsastamaan omatoimisesti maastoon. Niinpä hyppäsimme yhdessä Severin vetämille rattaille.

Lauri ja Hanipöö vetivät joukkoa, Emilia ja Elli tepastelivat keskellä ja minä pidin Katrin ja Severin kanssa perää. Emilia oli halunnut pukea Ellille ihan ehdottomasti punaisen satulahuovan ja pintelit, ja tyttö joutui korjailemaan myös jatkuvasti kypäränsä päällä keikkuvaa tonttulakkia estääkseen sitä putoamasta. Lähdimme kiertämään tuttua reittiä Taattisten järven ympäri.

Jouluaamu avautui eteemme uskomattoman kauniina. Koskematon lumipeite kimmelsi tienreunoilla ja talojen pihoja valaisi tuikkivat jouluvalot. Ravasimme pienen pätkän koska kaikille alkoi tulla vilu, mutta jätimme laukkapätkät tällä reissulla väliin ja tyydyimme etenemään leppoisasti vuorotellen käynnissä ja ravissa. Keskuudessamme vallitsi tyyni joulurauha ja hiljaisuus, jonka aikana ehdin kiitellä onneani, että olin saanut Severin takaisin kotiin. Ori ehti olla Huvitutissa myynnissä jonkin aikaa, kunnes lähdin katsomaan oria tarkoituksenani hakea se kotitallille takaisin myyntiin. Pieni, ilkikurinen Severi oli kasvanut maailmalla ollessaan kuitenkin niin hienoksi kaveriksi, että kun lopulta pääsimme kotiin, työnsin ajatukset myynnistä nopeasti taka-alalle.

Saavuttuamme takaisin kotipihaan harjasimme vielä hevoset ja päästimme ne syömään jouluisia herkkuannoksiaan tarhoihin. Tytöt juoksivat sisälle viimeistelemään vielä viimeisiä lahjajuttujaan ja mieheni lähti heidän perässään lämmittämään saunaa. Jäin itse vielä hetkeksi ihastelemaan kaikkia näitä rakkaita hevosia ja joulun taikaa, ja tuumasin olevani tällä hetkellä todella onnellinen.


04.07.2015 - Pienen pieni Hanipöö

Oli kaunis, aurinkoinen heinäkuun päivä. Kävelin Halitan tarhalle ja hetken huhuiltuani hyväntuulinen, ruunikko tamma hölkötteli portille. Tervehdin tammaa reippaalla taputuksella kaulalle ja anonnoin sille leivänkannikan samalla kun pujotin riimun sen päähän. Pienen pieni Hanipöö kurkisteli uteliaana emänsä takaa, eikä malttanut olla tarkistamatta taskujani herkkujen toivossa. Rapsutin varsaa joka yritti oitis pusuttaa minua kuten emänsä - ilmeisesti se oli siis oppinut saman tavan jo ensimmäisinä elinpäivinään. Nappasin mukanani tuoman pehmeän harjan aidan pielestä ja harjailin Halitaa pitkin vedoin Hanipöön tarkkaillessa yhä uteliaana vieressä. Silittelin varsaa toisella kädelläni ja mietin, miten helppoa tämänkin vauvan kouluttamisesta tulisi, mikäli se olisi perinyt maailman leppoisimman ja miellyttävimmän luonteen emälinjaltaan. Jäin ihastelemaan ja valokuvaamaan tätä suloista, ruunikkoa kaksikkoa vielä hetkeksi, kunnes oli pakko lähteä taas hommiin. Olen tästä kaksikosta kyllä niin myyty!

Tämä on virtuaalihevonen! © Runoratsut
kuvat © scirlin