Siniän Helmililja

† Helmi päästettiin vihreimmille laitumille 20.01.2017 ♥
Virallinen nimi Siniän Helmililja "Helmi" Säkäkorkeus, väri 152cm, harmaankimo
Rekisterinumero VH14-018-1282 Koulutustaso, laji Vaativa B, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä 29.06.2014 | 13-vuotias Omistaja Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Kasvattaja & Ent. om. Sini Salminen & Alegre
• Palkittu arvonimellä KRJ-II - pistein 6,5 + 40 + 16 + 20 + 15 = 97,5p

Luonnekuvaus

Helmi on mitä rakastettavin suomenhevostamma. Se on lempeä ja leikkisä kaikkien kaveri, jonka uskaltaisi jättää huoletta kokemattomammankin hevosihmisen käsiin. Tamma on helppo niin taluttaa, lastata, hoitaa, kengittää kuin varustaa, ja sen ainoaksi huonoksi puoleksi nousevatkin sottapytyn ominaisuudet. Vähäruokainen Helmi levittää heinänsä aina tarhan tai karsinan pohjalle viimeistä oljenkortta myöten, jolloin alue muistuttaa ruokailun jälkeen lähinnä heinälatoa. Tamma onnistuu sotkemaan myös karsinoidensa seinät viikoittain mitä ihmeellisimmin keinoin, mutta nämä asiat tuntuvat pieniltä muuten niin mutkattoman tamman kanssa.

Hoidettaessa Helmi seurailee rauhallisen välinpitämättömänä mitä sen ympärillä tapahtuu, eikä juuri korvaansa lotkauta vaikka sen vatsan alta ryömisi. Helmi on tottunut myös lapsiin, eikä hermostu, vaikka sitä vedettäisiin vähän tukasta tai harjattaisiin vastakarvaan. Kaviotkin nousevat puhdistettaviksi miltei itsestään, eikä kuolaimia joudu maanittelemaan suuhun herkkupalojen avulla. Lehmänhermojensa ansiosta Helmistä on kuoriutunut meillä olon aikana myös loistava emä, ja aiomme käyttää sitä ehdottomasti jatkossakin jalostukseen.

Pieni ja ketterä tamma on koulutettu lähinnä kouluratsuksi, mutta hyppää myös vaivatta 60cm:n esteratoja. Helmi on koulutettu myös ajoon, mutta viime aikoina sen kanssa on keskitytty pääosin kouluratsastuksen saloihin mitä nyt varsottamiselta ollaan ehditty. Kuten hoidettaessa, on Helmi rauhallinen myös ratsuna. Laiskaksi sitä ei pääse kuitenkaan sanomaan ja tamma tuntuu suorastaan nauttivan haastavien kouluratojen suorittamisesta. Se ravaa korvat hörössä tehtävästä toiseen ja antaa itsestään aina sata prosenttia, jonka ansiosta Helmistä on tullut myös loistava opetusmestari lapsilleni. Maastoratsunakaan Helmistä ei pääse pahaa sanaa sanomaan, sillä se ei pelkää liiemmin autoja eikä sunnuntailenkkeilijöitä. Kaunis, vaalea tamma herättääkin maastolenkeillä paljon huomiota, ja on vain tyytyväinen saadessaan paljon rapsutuksia osakseen. Helmistä ei vaan voi olla tykkäämättä.

Sukuselvitys

i. Sulo-Poika
m, 159cm
ii. Mannan Moskiitto
m, 163cm
iii. Moskeri trt, 158cm
iie. Manna-Leena klm, 160cm
ie. Sulostuttaja
rt, 155cm
iei. Kutituttaja vrt, 157cm
iee. Sointu prn, 153cm
e. Helmiina
hkm, 150cm
ei. Palmar
vrt, 147cm
eii. Palmartti vrt, 145cm
eie. Vilme trn, 156cm
ee. Helmetär
hkm, 154cm
eei. Helmesti km, 152cm
eee. Kreivitär klm, 159cm
i. Sulopoika oli samanmoinen monitaituri, kuin millainen meidän Helmistäkin on kuoriutunut. Musta ori kisasi menestyksekkäästi helpon A:n kouluratoja ja hyppäsi 80cm:n esteratoja, ja oltiinpa se vielä ajokoulutettukin. Hyväluonteista, mutta vilkasta oria käytettiin sen elinaikana ahkerasti jalostukseen, ja Sulopoika jättikin jälkeensä kaikkiaan 34 jälkeläistä. Ori asui koko ikänsä Keski-Suomessa Jutta Leinosen omistuksessa, ja lopetettiin lopulta sen omassa tarhassa 18-vuotiaana vanhuuden mukanaan tuomiin vaivoihin.

e. Helmiina oli kovin samannäköinen kun varsansakin. Pieni ja ketterä harmaankimo silkkiharja. Helmiina toimitti koko ikänsä harrasteratsun virkaa pienellä maalaistallilla, jossa sen kanssa lähinnä maastoiltiin ahkerasti. Rauhallista tammaa käytettiin myös useita kertoja jalostukseen ja kaikkiaan se saikin seitsemän varsaa, joista kaikista, uskomatonta mutta totta, syntyi pienikokoisia kimoja. Helmiina oli loistava emä kaikille varsoilleen, mutta kuoli valitettavasti viimeiseen varsomiseen. Kaiken surun keskellä vastasyntyneelle varsalle löydettiin kuitenkin pian sijaisemä läheiseltä tallilta ja se selvisi aikuiseksi vaikeasta alustaan huolimatta.

» Näytä koko sukuselvitys

Jälkeläiset

s. 20.11.2015 t. Runon Helmikielo (SV-II) i. Rallijantteri om. MT VRL-05772
s. 05.09.2015 t. Runon Helmetär i. Amoriinin Ruska om. Sippe VRL-13703
s. 10.07.2015 o. Runon Rambo (KRJ-I) i. Raivoraitis om. Melina VRL-11408
s. 06.06.2015 o. Runon Pessinteri (KRJ-I) i. Pismanteri om. Melina VRL-11408

Kilpailukalenteri

Helmi on kouluratsastuksessa tasolla 7 (3124.87p).

Valmennukset

01.10.2015 - kouluvalmennus, valmentajana Nella
Tänään valmensin taas sinua hevosesi Helmin kanssa. Valmennuksen alkuun teimme hieman harjoituksia pohkeenväistön kanssa käynnissä, ravissa ja laukassa. Pohkeenväistö harjoituksilla yritimme saada työstettyä Helmiä irtonaisemmaksi sekä notkeammaksi. Harjoitukset olivat myös hyvä tapa testata kuunteliko Helmi pohkeitasi, samalla notkistaen sitä kropasta. Käänsit Helmin muutaman metrin ennen uraa pitäen sen sisäohjan avulla asetettuna. Ulko-ohjalla sekä ulkopohkeella estit Helmin lapaa karkaamasta ulos, sekä sisäpohkeella taas väistit tammaa kohti uraa. Olit muistanut hienosti ulko-ohjan sekä pohkeen tuen, joten tahti pysyi hyvänä ja Helmi kulki myös koko aika tasapainossa. Teitte väistöjä ensin käynnissä maneesin kummallakin pitkällä sivulla, jonka jälkeen myös ravissa sekä laukassa.

Pohkeenväistöjen avulla olimme saaneet Helmin notkeammaksi, sekä kuuntelemaan myös hyvin pohkeitasi. Nyt olikin hyvä aloittaa tämän päiväisen harjoituksemme kanssa. Koska Helmi viime valmennuksessa nosti laukan niin herkästi ja pienillä avuilla, oli tällä kertaa hyvä tehdä hieman harjoituksia vastalaukan kanssa. Pyysin sinua nostamaan Helmin ensin oikealle laukalle. Neuvoin istumaan suorassa, sekä muistamaan että hevonen käännetään nimenomaan käännöksen puoleisella ohjalla, eikä väännetä kaulaa laukan puolelle päästäen käännöksen puoleista ohjaa liian löysäksi. Tällöin kun ei hevonen voinut pysyä tasapainossa ja laukka joko vaan pelkästään kiihtyi, tai tippui raviin.

Ensin harjoittelitte vastalaukkaa kahdeksikolla. Laukkasitte toisen ympyrän oikeassa laukassa, jonka jälkeen vaihdoitte toiseen ja laukkasitte ympyrän vastalaukassa. Lopulta teitte harjoituksia myös suoralla uralla sekä ravista että käynnistä nostaen. Vastalaukkaharjoitukset eivät tuottaneet Helmille sen suurempia ongelmia, joten päätin vielä hieman vaikeuttaa harjoitusta. Pyysin sinua nostamaan Helmin oikealle laukalle, ohjaten tamman nelikaariselle kiemurauralle. Vastalaukka harjoitukset olivat nelikaarisella paljon kolmikaarista vaikeampia, sillä kaaret olivat paljon tiukempia ja tämän johdosta myös haastavampia hevoselle. Nelikaarisella jouduit suoristamaan Helmin aina jokaisen kaaren välissä, josta lähditte menemään vastalaukassa kohti seuraavaa kaarta. Nelikaarisessa siis luonnollisesti joka toinen kaari myötä ja joka toinen vastalaukassa. Harjoitus toi valmennukseemme sopivasti haastetta, sillä nelikaarisella vastalaukkaharjoitukset vaativat hevoselta todella hyvää tasapainoa. Helmi suoriutui kuitenkin myös tästäkin harjoituksesta niin hyvin, että päätin lopettaa valmennuksen.


04.09.2015 - kouluvalmennus, valmentajana Nella
Harjoittelimme taivutuksien kanssa. Pyysin sinua ensin ottamaan Helmin kunnon tuntumalle ja ratsastamaan tammaa reippaasti eteen. Lähdit taivuttamaan Helmiä ympyräkahdeksikolla. Neuvoin sinua tekemään ympyrät 15-20 metrin halkaisijalla, jotta saisit aikaiseksi riittävän loivan taivutuksen, käynnin laatu ei kärsisi ja saisit samalla myös Helmin taipumaan tarpeeksi hyvin. Helmi kun ei aluksi tahtonut taipua muualta, kuin pelkästään kaulasta.

Hyvän taivutuksen aikaan saamiseksi suosittelin lyhentämään taivuttavaa ohjaa muutaman sentin. Teit heti mitä pyysin ja näin taivuttavasta otteesta tuli tarpeeksi vaativa, sekä Helmi pääsi samalla myös liikkumaan aktiivisesti eteen. Lisäksi neuvoin sinua pitämään sisäpohkeen taivutuksessa satulavyön kohdalla. Sisäpohjetta kun sinun tarvitsisi käyttää ainoastaan silloin, jos Helmi alkaisi reagoimaan taivuttavaan ohjaan kääntymällä liikaa sisälle päin. Myös ulkopohkeella on tärkeä merkitys taivutuksessa, mä selitin. Pidä sitä aavistuksen satulavyön takana ja anna sen vaikuttaa siinä tasaisesti, jotta Helmin takaosa pysyy ympyräuralla. Ja tällöin pitäisi Helmin myös olla taipunut koko rungosta, eikä pelkästään kaulasta. Muista lisäksi ulko-ohjalla säädellä taivutusta! Ole erityisen tarkkana, ettei kaula taivu liikaa, sillä silloin pääsee takaosa helposti karkaamaan. Tällöin joudut käyttämään todella vahvaa ulkopohjetta saadaksesi takaosan takaisin ympyräuralle. Mä neuvoin.

Huomasin, kuinka keskittyneenä sinä yritit Helmin selässä parhaasi. Ja huomasin Helmin yrittävän parhaansa myös. Lopulta saimmekin tamman taipumaan tasaisesti koko rungosta, pelkän kaulan taipumisen sijaan. Oli ilo silmälle katsoa, kuinka kauniisti Helmi lopulta ympyräkahdeksikolla kulki. Tamma meni niin hyvin, että päätin jättää harjoituksen tähän ja ottaa loppuun vielä hieman laukannostoja. Ohjeistin sinua nostamaan laukan enemmän istunnalla ja sisäpohkeella, sekä pitämään painon tasaisesti Helmin selässä, jotta tamma ei pääsisi nostamaan väärää laukkaa. Laukannostot tältä vaativa b -tasoiselta tammalta sujui kuitenkin niin leikiten, ettei mitään parannettavaa ollut. Sinun ei tarvinnut käyttää edes sisäpohjetta oikeastaan ollenkaan, pelkkä istunta ja sisäohjan myötääminen riitti saamaan Helmin laukalle. Laukkaaminen oli Helmin mielestä niin kivaa, joten toimi tämä myös mukavana palkintona onnistuneista taipumisharjoituksista. Laukkailujen jälkeen siirsit Helmin käyntiin ja annoit tammalle pitkät ohjat. Tähän oli hyvä lopettaa tämän päiväinen valmennus.

Päiväkirja

01.05.2016 - Marrasvaaran vapputapahtuma, värinäyttelyt
Osallistuimme Marrasvaaran vapputapahtumaan ja värinäyttelyyn varsin mittavalla kokoonpanolla. Luokkia oli viisi: rautiaat, ruunikot, mustat, voikot ja kimot. Mimmi ja Keiju pääsivät mittelemään ensimmäisen luokan sijoituksista, ja lopullisissa tuloksissa Mimmi olikin hienosti toinen ja Keiju viides kahdeksan hevosen luokassa. Seuraavana jännättiin ruunikkoluokan tulosta, ja Hanipöö sijoittui luokassa toiseksi. Tammat osasivatkin esiintyä kyllä kieltämättä edukseen, eikä päivä ollut kaikessa hevospaljoudessaan lainkaan niin katastrofaalinen, kuin olisin ennestään osannut kuvitella. Hevosten esittäminenkin sujui mallikkaasti, sillä olin saanut värvättyä jos jonkinnäköistä apukättä mukaani.

Seuraavaksi koitti mustien hevosten luokka, jonne olin ilmoittanut optimistisena Legendan mukaan. Lepa ei osannut tapansa mukaan kuitenkaan taaskaan käyttäytyä, ja niinpä sijoituimme neljän osallistujan luokassa hännille. Pienestä kömmähdyksestä huolimatta saimme jatkaa loppupäivän kuitenkin huumaavassa voittoputkessa, sillä Kaisu voitti voikkojen luokan (ainoana osallistujana, heh) ja Tapsa kimojen luokan Helmin sijoittuessa viimeisessä luokassa hienosti toiseksi.

Tulipa vaan tämänkin päivän jälkeen todettua, että hevoskatras on karkaamassa auttamattomasti käsistä, kun näitä erikoisemmankin värisiä yksilöitä alkaa löytyä jo joka sormelle. Muistan vielä elävästi sen päivän, kun ostin talliin ensimmäisen mustan hevosen, ja silloin musta tuntui värinä niin upealta ja ainutlaatuiselta, että melkein ikävöin sitä ihastuksen tunnetta näiden nykyisten kimojen, ruunivoikkojen ja muiden karvakummajaisten keskellä. Joku viisas voisi todeta, että varo mistä unelmoit, sillä se voi toteutua..


10.10.2015 - Metsälammen Heijastinmaasto
”Heijastinmaastossa ratsukot muodostavat pimeässä loistavan ja säihkyvän kulkueen, joka kiertää Viitaniemen kylän ja Metsiksen lähiseutujen läpi. Tarkoituksena on käyttää paljon heijastimia ja otsalamppuja, jotka valaisevat kulkueen pimeässä. Tällä kertaa heijastimia ei voi olla liikaa! Kaikki heijastimet, heijastinliivit ja valot siis rohkeasti esille!” Luin bongaamaani ilmoitusta ääneen tyttärelleni Emilialle. Teksti olisi vielä jatkunut, mutta reipasta 8-vuotiasta ei juuri majoitusjärjestelyt ja saunomiset kiinnostaneet, kun tiedossa olisi jotain näin mahtavaa. Niinpä soitin Heijastinmaaston vetäjälle, Sintelle, ja ilmoitin meidät mukaan.

Syyskuu ei tuntunut loppuvan koskaan. Lokakuun kymmenettä päivää odotettiin meillä kuin kuuta nousevaa, ja kun päivä vihdoin koitti, ei Emilia ollut pysyä housuissaan. Valitsimme mukaamme lauhkeat ja tutuiksi tulleet ratsut, ja kun Helmi ja Hemuli oltiin lastattu, otimme kurssin kohti Metsälampea.

Saavuimme tallin pihaan klo 18. Noin puolet porukasta oli jo saapunut ja tallin pihalla viiletti jos jonkinmoista kaksi- ja nelijalkaista heijastimiin sonnustautuneina. Kävin kyselemässä hieman käytännön järjestelyistä, ja kun sävelet oli selvillä, otimme omat hevosemme ulos ja aloimme valmistella niitä kulkueeseen. Olimme käyneet kaikki omat heijastinvarastomme läpi jo etukäteen moneen kertaan, ja käyneet jopa ostamassa Emilialle ja Helmille lisää heijastimia. Niinpä kiskoimme vermeet niskaan, ja voin vannoa, että Helmi ja Emilia muodostivat takuulla kulkueen loistavimman - tai ainakin pimeässä hehkuvimman - ratsukon. Kun kello näytti seitsemää, lähdimme liikkeelle.

Olin tutustunut reittikarttaan jo etukäteen jotta tietäisin suunnilleen missä mennään. Monilukuinen, loistelias joukkomme herätti kyläläisissä odotettua huomiota, ja monet jäivät ihastelemaan kulkuetta teiden viereen. Maastotkin olivat upeat. Ympärillä kuului iloista puheensorinaa, ja kuulin miten Emilia höpötti ja kyseli kaikenlaista muilta ratsastajilta selkäni takana. Minä tyydyin vain hymyilemään typerryttävän leveää hymyä yksikseni. Ihana ilta.
Etenimme kartan osoittamaa lenkkiä kaikessa rauhassa, mutta silti olimme takaisin Metsiksen pihassa ennen kuin huomasinkaan. Tästä ilosta olisi nauttinut mielellään pidempäänkin. Hoidimme hevoset kuntoon ja veimme myös Helmin ja Hemulin hetkeksi niille osoitettuihin karsinoihin lepäämään.

Vaikka kello läheni jo puolta kymmentä, ei Emilia osoittanut vielä suuren väsymyksen merkkejä. Niinpä jäimme saunomaan ja rupattelemaan hyväntuulisen porukan kanssa upealle rantasaunalle. Lähdimme lopulta kohti kotia vasta puolen yön aikoihin, ja nyt Emiliakin nukahti auton etupenkille heti kun kurvasimme pois parkkipaikalta. Haukottelin itsekin leveästi, mutta onneksi kotimatka ei olisi pitkä. Kiitos koko porukalle mahtavasta illasta!

Sinten kommentti: "Ilta oli kyllä (kirjaimellisesti) loistava! On niin ihanaa lukea osallistujien kuittaustarinoita ja katsella tapahtumaan lähetettyjä piirroksia. :) Todella mukava kuulla että viihdyitte, saitte kyllä kymmenen pistettä heijastinten määrästä! Kiitos kuittaustarinasta; palkinnoksi saatte Metsiksen logolla varustetun toppaliivin sekä heijastavan ratsastusloimen. Tulkaa ihmeessä toistekin osallistumaan Metsiksen tapahtumiin!"


04.08.2015 - Helmi-mamman kuulumisia
Helmin kanssa menee hirmu kivasti! Tamma on päiväkirjaa vaille valmis laatuarvosteluihin, ja sen molemmat varsatkin, Rambo ja Pessi, saivat tänään sijoituksensa täyteen. Tammasta tuli elokuun alussa jo isoäitikin pienelle Kardemumma-tammalle! Nyt olenkin sopinut meille vaativan tason koulu(rääkki)valmennuksia ympäri kyliä, ja ainakin vakivalmentajaksi noussut Nella on tulossa moikkaamaan meitä. Pääsemme myös Susikallioon Lydia Metsävaaran valvovan silmän alle, joten eiköhän tässä kohta olla valmiita kouluratsastusjaoksen arvioitavaksi. Helmille on myös suunnitteilla vielä kaksi tammavarsaa, jotka molemmat laitetaan kuitenkin suurella todennäköisyydellä myyntiin. Uusien H-kirjaimella alkavien, tammoille sopivien nimien keksiminen on osoittautunut niin suureksi päänvaivaksi, että parempi jättää neitosten nimet uusien omistajien mietittäviksi! Isät on kuitenkin jo selvillä.

Tämä on virtuaalihevonen! © Runoratsut
kuvat © VRL-06066