Runoratsut
Runoratsut
pääsivumiljöötammatoritkasvatus

Mörkövaaran Käpykranaatti

KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-I, SV-II

© Kuvaaja ei halua nimeään esille
Virallinen nimiMörkövaaran Käpykranaatti "Käpy" Säkäkorkeus, väri158cm, tummanpunaruunikko
RekisterinumeroVH17-018-1337 KoulutustasoVaB, 110cm, CIC1, vaativa
Syntymäaika, ikä20.07.2017 | 14-vuotias OmistajaMelina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoliSuomenhevonen, ori KasvattajaMörkovaara
Palkittu arvonimellä SV-II elokuussa 2017
(61,3 pistettä, 4-vuotiaat)

Palkittu arvonimellä KRJ-I tammikuussa 2018
(pisteet: 7 + 40 + 25 + 17 + 15 = 104p.)

Palkittu arvonimellä ERJ-I tammikuussa 2018
(pisteet: (6,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 106,5p.)

Palkittu arvonimellä KERJ-II maaliskuussa 2018
(pisteet: (7 + 40 + 25 + 10 + 15 = 97p.)

Palkittu arvonimellä SLA-I toukokuussa 2018
(pisteet: 13 + 22 + 24 + 22 + 20 = 101p.)
EM: Orin nimi on käytetty ihanasti luonnekuvauksessa.


Luonnekuvaus

Mörkövaaran Käpykranaatti, jota tuttavallisesti myös Kävyksi tai Käpyseksi kutsutaan, on luonteeltaan yhtä kaksijakoinen, kuin nimensäkin. Hoitotilanteissa, tarhassa ja maastolenkeillä hevosella on selvästi käpymoodi päällä, sillä se on oikea lauhkeuden perikuva; kuin peilityyni järvi kauniina kesäiltana tai yhtä hidas ja harkitseva liikkeissään, kuin itsensä käpylehmä. Ratsuna Käpy vaihtaa sunnuntailenkkejä lukuun ottamatta kranaattimoodille, ja silloin orissa onkin pitelemistä!

Kuten todettua, Käpy on hoitotilanteissa yhtä villi ja vauhdikas, kuin käpylehmä. Ori haaveilee pää nuokkuen paikallaan, eikä juuri välitä mitä sen ympärillä tapahtuu. Niinpä Käpysen voi hoitaa ilman ongelmia oikeastaan missä tahansa – hyvä jos ori jaksaa varustaessa vähän pullistaa, mutta muuten se on mutkaton puoliautomaatti, joka tarjoaa itse kavionsakin puhdistettavaksi ja kävelee muitta mutkitta suoraan kuljetusautoon. Kävyn voi tarhatakin kenen kanssa tahansa, sillä se ei juuri korvaansa lotkauta nuorempien orien uhitteluyrityksille. Se jättää myös sopivan kunnioittavan hajuraon korkeammalla arvojärjestyksissä oleviin herrasmiehiin.

Kun päästään tositoimiin, Kävyllä alkaa kilkattaa eri ääni kellossa. Ori tuntuu valpastuvan kentällä tai maneesissa välittömästi, ja muutoin tervassa laahustavaa hevosta saa pidätellä tosissaan. Kouluratsuna Käpy on upealiikkeinen ja osaava, eivätkä vaativan tason koulukiemurat tuota sille ongelmia. Ori ravaa lennokkaasti jalkojaan nostellen ja sen laukka on kuin keinuhevosella; niin pyöreän pehmeästi Käpy kentällä etenee. Ajolle koulutettu ori opastettiin pienestä pitäen myös valjakkoajon saloihin, eikä se pärjää tässä lajissa lainkaan sen huonommin, kuin kouluratsunakaan. Käpy kantaa itsensä moitteetta ja tekee aina parhaansa, kuunnellen ohjastajan hentoakin apua korvat höröllä. Myös valjakkoajossa Kävyllä ollaan menestytty vaativissa luokissa, enkä ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, mikä osakokeista tuottaisi sille eniten vaikeuksia. Niin hyvin tämä monitaituri selviytyy sekä tarkkuutta- että kestävyyttä vaativista tehtävistä.

Esteratsuna Käpy on oikea ruutitynnyri, eikä sitä tunnu pidättelevän välillä mikään. Orin ratsastaminen vaatii valtavasti malttia, sillä sitä saa kääntää jatkuvasti jos jonkinmoiselle ympyrälle ja voltille, jotta esteelle eteneminen olisi hallitumpaa. Jos Kävyn kanssa ei ole tarkkana, estetreenien kulku äityy nopeasti turhankin hurjaksi. Määrätietoisella, maltillisella työnteolla Kävyn voi kuitenkin saada motivoitua hillitympään tempoon, jolloin suoritukset ovatkin usein esimerkillisiä. Suurikokoinen ori loikkaa esteiden yli tarkasti ja suurella ponnella, eikä hyvän ajan ratsastaminen vaadi näin suuriliikkeisen orin kanssa muuta, kuin tarkkaavaisuutta.

Mainitsin aikaisemmin Kävyn olevan rauhallinen sunnuntailenkkeilijä, joka ei pidä turhaa kiirettä metsäteillä jolkotellessaan. Hyvä niin, sillä orin kanssa on aina mukavaa lähteä maastoon, sillä se pärjää niin yksin kuin porukassa, vetohevosena kuin peränpitäjänä. Kun kuvioon otetaan mukaan kaiken kirjavia maastoesteitä, ääni alkaa muuttua hiljalleen kellossa. Kävyllä riittää vauhtia ja tarmoa, mutta silti luonnon rauha tuntuu hillitsevän sitä sen verran, että meno on jossain määri hallitumpaa, kuin kentällä. Kaikkiaan Käpy onkin häkellyttävän monipuolinen suomenhevonen, josta löytyy luonteenpiirteitä ja vaihteita kaikenlaisiin tilanteisiin. Orin kanssa touhuaminen tuo varmasti kaivattua sisältöä aikaisempien mörkövaaralaisten jättämiin tyhjiin aukkoihin.

Sukuselvitys

i. Kuuralehdon Kuukrokantti
prn, 162cm
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I
ii. Ruonalan Anselmo
rt, 160cm
iii. Soidinmäen Miikke
iie. Tumiina
ie. Kuunkehrä
rn, 158cm
iei. Junias
iee. Kehränkukka
e. Hortensian Jokeritar
prt, 156cm
ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I
ei. Varmajalka
prt, 153cm
KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-II, YLA1
eii. Vannoja
eie. Finlandia Neito
ee. Joikuriina
rt, 156cm
KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I, YLA2
eei. Ruska-Tähti
eee. Raikuliina
Isälinja: Ruonalan Anselmo - Emälinja: Joikuriina

Jälkeläiset

3 kpl; 1 ori, 2 tammaa
Syntymäaika Skp. Nimi Saavutukset Emä Omistaja
06.06.2018 t. Runon Käpypöly saavutukset Runon Tähtipöly Routaruusu
28.09.2017 t. Runon Käpymiina SV-II, KTK-kelp. Kuuralehdon Misla Runoratsut
23.09.2017 o. Runon Kuningaskäpy KRJ-I Runon Helmitiira Mörkövaara


Kilpailukalenteri

Näytä sijoitukset (KRJ:40, ERJ:40, KERJ:40, VVJ:42)

2 VSR-sijoitusta
30.10.2017 - VSR-Cup, este - Susiraja - 90cm - 5/61
31.01.2018 - VSR-Cup, este - Susiraja - 100cm - 4/64

Näyttelymenestys
28.02.2018 VSN, Hengenvaara, 37p (11/15), tuom. Milja H.
22.02.2018 NJ, Huvitus, SA (7/12), pt: Kati
03.10.2017 NJ, Lily's Trotters, SA (12/12), pt: Jannica


© Kuvaaja ei halua nimeään esille

Päiväkirja

17. tammikuuta 2018 :: Estevalmennuksessa Mörkövaarassa, kirjoittanut tvisha (kutsu)

Melinan ja Kävyn saapuessa maneesiin virnistin heiltä salaa hieman epätoivoisesti, samalla ajatellen mitähän tästä valmennuksesta taas tulee. Ori käyttäytyi alkuun täsmälleen samalla tavalla kuin viimekertaisessa valmennuksessa, ratsastajan avut menivät kuuroille korville Kävyn vain touhottaessa menemään. Näin ollen pistin parivaljakon heti reippaasti töihin, sillä Melinan tuli saada hevonen hyvin hallintaansa ennen esteille siirtymistä. Paljon, siis p-a-l-j-o-n, pidätteitä, siirtymisiä eri askellajien välillä, voltteja, askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä... Eikä aikaakaan kun Käpy alkoi kantamaan itseänsä ryhdikkäästi ja liikkumaan tasaisesti suurilla askeleilla eteen, jes!

Pitkästä aikaa Mörkövaaran maneesissa oli pystytettynä erikoisesteet, joten ne olivat myös tämänpäiväisen valmennuksen teemana. Esteitä oli laidasta laitaan vajaan metrin korkeudella, oli niin normaalia yksittäistä pystyä, vesiestettä, muuria, lankkua, tynnyriä kuin myös muita tallityttöjen väkertämiä ihmetyksiä. Alkuun Käpy katseli esteitä vähän kulmiensa alta ja selvästi mietiskeli niiden tarkoitusta, joka tuli hyvin esille esteitä lähestyttäessä. Melina sai käyttää napakkaa jalkaa näissä tilanteissa ja ajaa siis ratsuaan hyvässä temmossa esteille, jotta ori sai riittävästi vauhtia terävään ponnistukseen. Muutamat ensimmäiset hypyt menivät näin ollen vähän esteisiin kompuroiden, jolloin tsemppasin kovasti ratsastajaa pyytämään rohkeasti hevoseltaan enemmän. Seuraavalla kierroksella tuntui Melinalla olevan apujen suhteen jo täysin eri ääni kellossa, hän ohjasi Käpyä radalla päättäväisemmin ja sai näin ollen vähitellen hevostaan paremmin hyppyihin mukaan. Yhdellä lankkuesteellä parivaljakolla oli tosin hankaluuksia läpi valmennuksen, sillä sille esteelle tultiin sen verran jyrkästä kulmasta, että Käpy meni siinä kohtaan lähestulkoon solmuun. Nopeat avut ja toistot toivat kuitenkin parempaa tulosta, jolloin Käpykin alkoi toimimaan jalkojensa kanssa rivakammin sillä esteellä. Loppua kohden ratsukko teki jo oikein hyvää jälkeä radalla, tällöin ylittyivät oikeastaan jokainen este puhtaasti hyvässä rytmissä. Vähän siinä toki kummastelin, että minne se hevosen alun energia radalla oikein hävisi, minä kun odotin melkoista tornadoa sinne saapuvaksi, mutta onneksi sitä ei nähty.

Reilun tunnin tarmokkaan hyppäämisen jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Käpy liikkui superhienosti eteen ratsastajansa alla, että siinä ei voinut kuin valmentaja ihailla heidän työskentelyä. Valmennuksessa ratsukolla oli ajoittain pieniä erimielisyyksiä asioiden suhteen, mutta hienosti ratsastaja korjasi hevosensa virheitä radalla ja otti ohjeistani opiksi. Vaikka Käpy jälleen olikin alkuun melkoinen touhottaja, kokosi se itsensä valmennuksen aikana hienosti ja alun heikkojen suoritusten jälkeen skarppasi loistovasti loppua kohden. Kehitys tapahtui jälleen kerran siis oikeaan suuntaan, joten pystyimme päättämään valmennuksen oikein hyvillä mielin.


26. joulukuuta 2017 :: Kouluvalmennuksessa Mörkövaarassa, kirjoittanut tvisha (kutsu)

Mörkövaarassa järjestettiin joulukuisena tapaninpäivänä kouluvalmennus tallin kasvateille. Mukana oli peräti yhdeksän ratsukkoa, jonka vuoksi valmennus pidettiin tallin suuressa maneesissa, joka oli jaettu kahteen osaan. Vaikka vähän ahdasta olikin, hyvällä joulumielellä mahtuivat kaikki ratsukot työstämään tehtäviä rauhassa omaan tahtiin. Alkuverkat jokainen sai suorittaa itsenäisesti, käyden huolellisesti läpi kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja. Kun hevoset näyttivät kutakuinkin olevan avuilla ja ne liikkuivat rennosti eteen, lähdimme suorittamaan päivän tehtäviä. Aloitimme suurilla keskiympyröillä, tehden myötä- ja vasta-asetuksia sekä lisäyksiä käynnissä ja harjoitusravissa. Tämä tehtävä onnistui molemmin puolin oikein sujuvasti, eikä suurempia hankaluuksia ilmennyt. Jatkoimme harjoitusravissa uraa pitkin, aloittaen tekemään keskihalkaisijalta raviväistöjä vuorotellen molempiin suuntiin. Lisäksi ratsukot saivat tehdä pitkillä sivuilla pysähdysharjoituksia suoraan ravista, mikäli he joutuivat odottamaan vuoroaan. Viimeisenä tehtävänä oli laukkasiirtymiset, joiden aikana maneesissa kävi melkoinen ruljanssi. Jokainen pitkä sivu laukattiin pyörivässä ja oikein tahdikkaassa laukassa, lyhyet sivut puolestaan mentiin harjoitusravissa, joskin tehden vielä joka toiseen päätyyn laukkavoltit. Osalla ratsukoista laukkatehtävä sujui moitteitta, osa taas kaipasi enemmän apuja, mutta hyvin siitäkin härdellistä selvittiin. Laukkatehtävän jälkeen jokainen ratsukko sai rueta suorittamaan vielä omaan tahtiin ravissa loppuverkkaa.

Käpy oli valmennukseen saapuessaan kirjaimellisesti tikittävän aikapommin näköinen, se asteli korkein askelin rinta rottingilla eteenpäin ja hörähteli kimeästi muille ratsukoille. Alkuverkassa Melina ja ori olivat erimieltä aivan kaikesta, ratsastaja yritti parhaansa mukaan ohjata ratsuaan, joka keskittyi kuitenkin pitkälti tammojen perässä viipotteluun ja oreille luimisteluun. Vähitellen pitkäpinnaisen työskentelyn kautta Melina alkoi kuitenkin saamaan Käpyä hallintaansa, joskin sen vauhti tahtoi huimata jopa minua, vaikka ohjeistin ratsukkoa turvallisesti maanpinnalta. Ympyrälle siirryttäessä ratsastajan oli tärkeää saada pidettyä ympyrä symmetrisenä ja oikean kokoisena, ori kun tuppasi lähteä suurentamaan reittiä oman mielen mukaan.

Hyvä ulko-ohjan tuki ja ulkopohje sekä jatkuvat pidätteet lopulta menivät kuin menivätkin läpi, jonka jälkeen lisäykset ympyrällä lähtivät onnistumaan. Joskin ravilisäyksissä Melina sai olla äärimmäisen tarkkana siitä, että lisäykset eivät mene turhanpäiväiseksi kaahottamiseksi. Päästessämme raviväistöihin kantoi Käpy itseään jo superhienosti, liikkuessaan kauniissa ravissa eteen näytti se upealta ratsastajansa alla. Ensimmäisillä väistökierroksilla ori reagoi kuitenkin väistävään pohkeeseen ikävästi vauhdin lisääjänä, joten se kiihdytti vain tahtiaan ilman ainoatakaan väistöaskelta. Pidätteet, pidätteet, pidätteet! Melina tuntui kyllä jo naama punaisena ja rystyset valkoisena pidättävän hevostaan, joka kutakuinkin hymyssä suin painoi vain eteen. Onneksi pienen taiston jälkeen ratsukko sai lopulta väistöistä kiinni ja sen jälkeen emme oikeastaan nähneetkään kuin täydellisiä suorituksia - hienoa!

Laukkatehtävä vähän etukäteen pelotti minua, sillä sieluni silmin näin sen vauhdin määrän mikä Kävystä lähtee sen jälkeen kun sille isketään laukkapohje kylkeen. Mutta, mitä vielä! Melinan pidätteestä ja pohkeen siirrosta ori lähti tasaisen varmasti laukkaamaan eteen ja reagoi vielä pidättävään apuun raviin siirryttäessä! Jes, upeaa! Laukkasiirtymiset menivät siis enemmän kuin putkeen, joten ratsukko pääsi lopettelemaan oikein hyviin suorituksiin.


24. joulukuuta 2017 :: Koko perheen aattomaasto

Sieltä se joulu taas saapui ja vuosi tuntui vierähtäneen jälleen hujauksessa. Varsinais-Suomen saaristoonkin saatiin valkoinen joulu, ja ohut lumikerros peitti maata auringon pilkahdellessa pilven takaa aattoaamuna. Pakkasta oli juuri sopivasti pari astetta. Aamuisen riisipuuron syötyämme lähdimme koko nelihenkisen perheen auttamaan aamutallissa, helpottaen tallityöntekijöiden taakkaa edes vähän näin jouluna, jonka jälkeen varustimme allemme joukon ratsuja. Tänä vuonna nuorimmaisemme, Katri, alkoi olla jo niin iso, että hänkin pääsi kärryjen sijaan oman hevosensa kyytiin. Minä varustin alleni yhden tallin tämänhetkisistä suurimmista superlupauksista, eli suomenhevosori Kävyn. Lauri halusi ehdottomasti lähteä maastoon upealla, mustalla Kuurimalla, ja pienen arpomisen jälkeen Emilia varusti alleen laikukkaan ja lauhkean irlannincob-ori Fenixin, Katrin valitessa allensa kivan suomenhevostamma Mislan.

Kun hevoset oltiin varustettu ja tytöt autettu kyytiin, muodostimme jonon, jota Lauri perheen päänä johti, Katrin seuratessa tiiviisti kannoilla. Emilia ja Fenix ottivat jonosta paikan Katrin ja Mislan perästä, ja me jäimme pitämään Kävyn kanssa perää. Lähdimme kiertämään tuttua lenkkiä jäätyneen Taattisten järven ympäri, ihastellen samalla talvista saaristomaisemaa. Lumi peitti jäätyneitä puunoksia, ja siellä täällä lennähteli talven pikkulintuja. Etenimme pääosin käynnissä Katrin ja Emilian laulellessa täyteen ääneen joululauluja – onneksi hevoset eivät panneet pahakseen, vaikka naapureista en mene takuuseen.

Kotimatkalla otimme muutaman pätkän ravia, mutta tiet olivat sen verran liukkaat, että laukkapätkät jäivät välistä. Hitaasta etenemisvauhdista johtuen saimmekin lenkkiin kulumaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen päästimme hevoset nauttimaan loppupäivästä omiin tarhoihinsa. Tallityöntekijät olivat saaneet työnsä valmiiksi, ja mekin lähdimme lämmittämään joulusaunaa, ennen kun hevosille pitäisi taas kantaa päiväheinät. Saa nähdä, miten hyvin tytöt tänä vuonna malttavat odottaa pakettien avaamista.


Historiaa :: Olin jättänyt kesällä 2017 haikeat hyvästit kahdelle Mörkövaarasta ostamalleni hevoselle, joiden pitkä ja ruusukkeiden täyteinen tie tuli tallissani matkansa päähän, kun tammat päästettiin vihreämmille laitumille. Satuin selailemaan eräänä sateisena päivänä Mörkövaaran uutta kasvattimyyntiä, josta silmiini osui ponteva, kaksipolvinen orivarsa. Ruunikko ori hurmasi minut oitis olemuksellaan, eikä suvussakaan ollut moittimista. Niinpä suunnitelmani Runoratsujen kasvatustoiminnan siirtämisestä pääasiassa koulupainotteisten suomenhevosten jalostamiseen astui jälleen askeleen verran harhaan, kun huomasin ostotarjoukseni uudesta orista menneen läpi. Hurjinta tässä kaikessa lienee kuitenkin se, että uusin hevosvahvistukseni tulee kilpailemaan vanhempiensa tavoin kaikkiaan neljässä eri lajissa. Tällaisia hevosia meillä on ollut tallissa aikaisemmin tasan yksi. Käpysen päänmenoksi on lisäksi suunnitteilla monenmoista, sillä mielessäni on jo pari kivaa yhdistelmää, josta haluan saada aikanaan maailmalle pikku-käpyjä. Muutama nimikin on jo valmiiksi mietittynä, käpyteemalla, totta kai.


VIRTUAALITALLI // VIRTUAALIHEVONEN
© Runoratsut