Runoratsut
Runoratsut
pääsivumiljöötammatoritkasvatus

Jukolan Jalavatar

Muistoissamme † 27.2.2018

KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, YLA2, Jälk. C

© Fiktio
Virallinen nimiJukolan Jalavatar "Jalavatar" Säkäkorkeus, väri147cm, vaaleanpunarautias
RekisterinumeroVH16-018-1277 Koulutustaso, lajiHeA, 80cm, noviisi, yleispainotteinen
Syntymäaika, ikä01.06.2016 | 17-vuotias OmistajaMelina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoliSuomenpienhevonen, tamma KasvattajaHanne, Jukola
Palkittu arvonimellä YLA2 helmikuussa 2018
(pisteet: 26,5 (16+10,5) - 22 (13+9) - 17 - 14 - 5 = 84,5p.)

Palkittu arvonimellä SLA-I tammikuussa 2018
(pisteet: 13 + 18 + 23 + 23 + 20 = 97p.)

Palkittu arvonimellä KRJ-I joulukuussa 2017
(pisteet: 8 + 42 + 18 + 20 + 15 = 103p.)

Palkittu arvonimellä ERJ-I lokakuussa 2017
(pisteet: 7 + 43 + 20 + 20 + 15 = 105p.)

VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty huhtikuussa 2017


Jukolan Jalavatar on ensimmäinen kasvatti, jonka olen ostanut jo vuosia ihailemastani tallista. Vanhemmiksi valikoituivat pitkällisen sähköpostien vaihtelun jälkeen upea, palkittu Kalevan Ujo-Lemminkäinen ja emäksi uudempi tuttavuus Huvitutin Loitsutar. Kun astutus oltiin sovittu, alkoi pitkältä tuntunut odotus. Viimein koitti kuitenkin kesäkuun ensimmäinen päivä, jolloin Jalavatar kömpi maailmaan, ja sain Hannelta välittömästi kutsun tulla katsomaan tammaa. Ennen kun neiti ehti edes vieroitusikään, olin käynyt katsomassa sitä Jukolassa jo useita kertoja. Ja kun vihdoin hain tamman kotiin, se tuntui heti todella tutulta ja ihan omalta. Neidolle ei keksitty useista yrityksistä huolimatta kuitenkaan mitään järkeen käypää lempinimeä, ja niinpä sitä kutsutaan aina hengästyttävän pitkällä nimellä Jalavatar. Onneksi tammaa ei joudu komentaman usein, sillä siinä touhussa saattaisi mennä nopeasti kieli solmuun.

Jalavatar on luonteeltaan varsin esimerkillinen suomenhevonen, josta saamme kiittää sen tasaisia ja hyväluonteisia vanhempia sekä maltillista kasvattajaa. Tamma ei ole perinyt liiaksi isänsä ujoja luonteenpiirteitä, vaan se on juuri sopivan nöyrä ja vastaanottavainen. Hoidettaessa Jalavatar seisoo rauhassa paikoillaan eikä hötkyile turhia myöskään kengittäjän tai eläinlääkärin käynneillä. Tamma on tottunut jo pienestä pitäen monenlaisiin käsittelijöihin, ja niinpä se toimiikin mutkattomasti niin tilanteessa kuin tilanteessa. Jalavatar tulee hyvin toimeen myös muiden hevosten kanssa, ja se on emänsä tavoin arvojärjestyksessä jossain porukan keskivaiheilla.

Ratsuna Jalavatar vastaa myöskin hyvin stereotypistä suomenhevosta. Tamma on kuuliainen avuille ja toimii varsin moitteetta monenlaisten ratsastajien kanssa, mutta joinain päivinä se ei voi silti vastustaa kiusausta laiskotteluun ja jalkojen laahailuun. Pelkkä raipan mukanaolo virkistää tammaa kuitenkin siinä määrin, että varsinkin esteillä sitä saa jo toppuutella. Jalavattarella on pienhevosen töppöjaloista huolimatta varsin kova vauhti, ja askelten sovittaminen esteiden väliin vaatii toisinaan täydellistä keskittymistä, jotta puomit eivät sinkoile. Kun hyvä rytmi löytyy, tamma on kuitenkin varma ja luotettava hyppääjä. Koulutreeneissä tammaa joutuu puolestaan motivoimaan hieman enemmän, sillä vauhti hiipuu herkästi mateluksi, mikäli siihen ei kiinnitä jatkuvasti huomiota. Maastossa rennosta vauhdista ei ole kuitenkaan nokankoputtamista, vaan päinvastoin.

Jukolan Jalavatar on kaikkiaan kelpo hevonen kaikenlaiseen harraste- ja kilpatason touhuamiseen, ja voin vain todeta, että tein Hannen kanssa hyvät kaupat.


© Fiktio

Sukuselvitys

i. Kalevan Ujo-Lemminkäinen
prt, 146cm
KRJ-II, SLA-II, YLA2, KTK-II, Jälk. B
ii. Kalervon Poika
rt, 155cm
iii. Kalervo
iie. Sadun Kertomus
ie. Troijan Neito
prt, 155cm
iei. Valopoika
iee. Troija
e. Huvitutin Loitsutar
vprt, 156cm
SV-II
ei. Huuliharppukostaja
rt, 160cm
KTK-II, VSN Ch
eii. Hiidenpoika
eie. Sielunkerjuu
ee. Likan Limetti
rt, 144cm
KTK-III, SV-III
eei. Luonteikas
eee. Kielon Liitu
Isälinja: Kalervon Poika - Emälinja: Likan Limetti

Jälkeläiset

Jalavattarella on 3 jälkeläistä; 2 oria, 1 tamma.
Syntymäaika Skp. Nimi Saavutukset Isä Omistaja
15.12.2016 t. Runon Joulutar Runon Verneri Ravenwood Ranch
18.11.2016 o. Runon Kuusenkuje ERJ-I, KERJ-I Ketunkuje Hengenvaara
09.09.2016 o. Runon Leino KTK-III, SV-I Fiktion Leo Runoratsut


Kilpailukalenteri

Näytä sijoitukset (KRJ: 42, ERJ: 43, VVJ: 40)

3 VSR-sijoitusta
30.09.2016 VSR-Cup, valjakko, Fiktio, Noviisi yhd. 4/20
30.09.2017 VSR-Cup, koulu, Susiraja, Helppo A, 1/73
30.10.2017 VSR-Cup, este, Susiraja, 80cm, 3/28

Päiväkirja

28. marraskuuta 2017 :: Tilannekatsausta

Jukolan Jalavatar alkaa olla työnsä tehnyt, mutta ennen ansaittua eläkettä käymme pokkaamassa vielä muutaman laatuarvostelupalkinnon. Tamma palkittiin viime kuussa huimalla 105 pisteellä ERJ-I palkinnolla, ja nyt lähdemme tavoittelemaan yhtä kirkasta palkintoa Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta. Sen jälkeen vuorossa on vielä Suomenhevosten rotulaatuarvostelu, jota silmällä pitäen anoinkin Jalavattarelle jo keväällä laitoksen jälkeläispalkinnon. Saa nähdä, käymmekö kokeilemassa onneamme valjakkoajon puolella. Tähän mennessä Jalavatar on menestynyt kivasti niin tavallisissa kisoissa kuin cupeissa, sijoitusten oltua jo pitkän aikaa kerättynä. Tamman jälkeläismäärä vaikuttaisi olevan myös täynnä kolmen jälkeläisten myötä, ellen sitten innostu vielä astuttamaan Jalavatarta jollain tallin uudella, yleispainotteisella orivahvistuksella. Tamma on päässyt mielestäni mukavasti käyttöön ja näyttöön, kuten Hannelle ostotarjousta jättäessäni lupailin.


28. huhtikuuta 2017 :: Kasvattivalmennuksissa Jukolassa (kutsu)

Hanne pyysi ennen valmennuksia taustatietoja kasvattien tämänhetkisistä kuulumisista: Kolme varsaa varsonut Jalavatar alkaisi olla muuten valmiina koulu- ja esteratsastusjaoksen laatiksiin, päiväkirja vain kaipaisi täytettä! Mikä olisikaan mukavampi tapa valmistautua koitokseen, kuin tulla kasvattajan valvovan silmän alle valmennuksiin. Jalavattaren kanssa ollaan treenattu tähän asti kotitallilla monipuolisesti, sillä onhan tamma kahminut täydet sijoitukset jo kolmesta lajistakin; koulusta, esteiltä ja valjakkoajosta. Nyt kun kisaura alkaa olla taputeltu, eikä tarvetta hampaat irvessä treenaamiseen ole enää ollut, olemme myös maastoilleet paljon.

Kouluvalmennukselta toivon uusia vinkkejä siihen, miten tamman motivaation saisi pidettyä treenin alusta loppuun yllä. Jalavattarella on taipumusta laiskotteluun, ja olisi hienoa saada kaivettua siitä valmennuksen aikana kerrankin esiin kunnon liitokavio.
Estevalmennuksessa vauhti tuntuu puolestaan korvaavan tamman keskittymiskyvyn, ja uskoisin juurikin puomiharjoitusten tukevan edistystämme rauhallisempaan ja hallitumpaan esteiden ylittämiseen. Tässä lajissa tammalla on kuitenkin motivaatio kohdallaan!

   28.4. Kouluvalmennuksen kommentti, valmentajana Hanne

"Okei! Aloitetaanpas sitten. Tai voidaan oikeastaan jatkaa vielä vähän alkuverryttelyjä niin, että teette kevyessä ravissa lyhyillä sivuilla pysähdyksen ja pitkillä käyntisiirtymisen. Näin saadaan hevosia vähän kuulolle ennen kokoamisia", kerroin ratsukoille, jotka tekivät työtä käskettyä. Silmäilin vuoron perään kasvatustyöni tuloksia. Aivan upean näköinen ori Matruusi pärjäsi hienosti tammaporukassa, osittain varmasti siksi, että Varpu piti sen koko ajan työntouhussa. Matruusilla näytti olevan vähän samaa ongelmaa kuin Ponnella edellisessä ryhmässä - vauhtia oli vähän liikaa suhteessa tarkkuuteen. Siirtymiset näyttivät kuitenkin tehoavan hyvin ja ori lopetti hyvin pian kaahottamisensa ravissa. Seuraavaksi katseeni tavoitti Tuulian ja Ritu-tamman. Vaalea tamma aukoi hieman suutaan pysähdyksissä ja viskasi välistä vihaisesti häntäänsä Tuulian pyytäessä sitä eteen päin. Pääasiassa se kulki kuitenkin hyvässä peräänannossa ja sen askellus oli kaunista ja ilmavaa. "Koita Tuulia pidättää etenkin pysähdyksissä enemmän istunnalla. Se protestoi nyt kovin kättäsi vastaan. Ajattele pysäyttäessäsi, että puhallat kaiken ilman ulos keuhkoistasi. Samalla tunnet syvien vatsalihastesi aktivoituvan, mikä jarruttaa hevosen liikettä", vinkkasin Ritun ratsastajalle. Eteeni lyhyelle sivulle pysähtyi seuraavana Melina Jalavattarella. Tamma oli omaan silmääni todella kaunis ja omalla tavallaan yksi tärkeimmistä kasvateistani, olihan sen isä edesmennyt Kalevan Ujo-Lemminkäinen. Jalavatar näytti toistaiseksi suorittavan tehtävät varsin helposti, joten tyydyin toistaiseksi vain kehumaan Melinaa.

Alkuverryttelyistä jatkettiin keskiaskellajeihin. "Herätellään hevosten liikkumahaluja vähän seuraavasti. Tulkaa kaikki isolle pääty-ympyrälle tänne L-päätyyn. Ympyrällä mennään aluksi keskikäyntiä, jollaista itse asiassa tavallisen käynnin tulisi aina olla. Siis aktiivista ja matkaavoittavaa, muttei kuitenkaan niin äärimmilleen vedettyä, kuin lisätty käynti", selitin ryhmälle seuraavaa tehtävää. "Ympyrältä poistutaan yksitellen siirtyen ennen kulmaa harjoitusraviin ja heti kulmasta käännetään lävistäjälle, jossa ratsastetaan keskiravia. C-päädyssä kootaan ravia, kunnes käännetään jälleen lävistäjälle ja ratsastetaan keskiravia takaisin L-päätyyn, jossa käyntiin ja pääty-ympyrälle. Matruusi voi vaikka aloittaa." Punaruskea ori siirtyi reippaasta käynnistä helposti raviin, joskin kulma jäi vähän kehnoksi ja lävistäjä meni hieman rymistellen. "Ota Varpu se kiinni siellä päässä ja hidasta liikettä istunnalla. Hyvä, muista puolipidätteet. Pidä käsi pehmeänä vaikka kokoatkin sitä. Ja nyt ratsasta hyvin kulmaan, ajattele ratsastavasi seinän läpi. Noin ja sitten taas lävistäjälle, mutta muista rauhoittaa istunta. Paljon parempi!" Seuraavana tehtävälle lähti Melina Jalavattaren kanssa. Kulma oli oikein siisti, mutta keskiravi jäi vaisuksi. "Teepä Melina sinne toiselle sivulle voltti kootussa ravissa. Pidä tahtiä yllä pohkeella, nyt se meinaa pysähtyä. Hyvä. Ratsasta huolellinen voltti ja pidä tahti. Sitten kulmaan ja lävistäjälle. Ja eteen! Noniin, löytyihän sitä lennokkuutta sieltä. Tee seuraavallakin kerralla voltti C-päätyyn, josko tamma vähän innostuisi enemmän." Ritu esitti heti alkuun oikein hienon keskiravin, mutta vastusteli Tuulian pidättäviä apuja päädyssä. "Muista Tuulia sama kuin äsken pysähdyksiä tehdessä. Hengität syvään ja tunnet kuinka vatsalihakset aktivoituvat jarruttaen liikettä. Se on jo riittävä puolipidäte Ritulle. Nyt voit tehdä kootessa ohjilla pehmeän puolipidätteen, pidä pohje lähellä tukemassa sitä. Jaksa vaan pitää vatsalihaksilla, tiedän että se on tuskaista. Noin, sitten kulma ja lävistäjälle. Ritu näyttää olevan sitä mieltä, että se selviäisi tehtävistä yksinkin, mutta sun pitää vaan mennä mukaan ja ratsastaa sitä pehmeästi, mutta päättäväisesti." Muutaman toiston jälkeen annoin ratsukoiden kävellä ennen viimeistä tehtävää.

Loppuun otettiin vielä laukkaharjoitus. Pyysin ratsukoita ratsastamaan toisella pitkällä sivua koottua käyntiä aina seuraavaan kulmaan saakka, jonka jälkeen takaisin keskikäyntiin ja lyhyen sivun keskeltä nostettiin laukka. Laukassa ratsastettiin laukkaympyrä, joka kulki edellisestä valmennuksesta jääneiden puomien välistä. Laukkaympyrällä tavoitteena oli työstää laukkaa takaa aktiiviseksi, mutta niin, että hevonen kuitenkin kantoi hyvin itsensä. Haettiin siis kokoamista. "Hyvä Tuulia! Ritu ei näytä enää yhtään niin happamalta kuin alkutunnista. Pidä käsi yhä paikallaan ja ratsasta laukkaa rohkeammin istunnalla", sanoin juuri ympyrälle saapuneelle ratsukolle. "Älä anna sen lähteä itse laukkaan Varpu. Noin juuri, sinä päätät koska laukataan, vaikka sillä Matruusilla varmaan riittäisikin virtaa vaikka muille jakaa. Ja nyt puolipidätteet... ihan hyvä. Ensi kerralla koita ajatella laukkaa vielä hieman enemmän ylämäkeen niin, että Matruusi oikein työntäisi sitä takaosallaan." "Melina aktiivinen käynti!" muistutin seuraavana ympyräpäätyyn saapuvaa ratsukkoa. "Valmistele laukannosto... Hyvä. Pidä laukkakin aktiivisena ja voit vähän pyytää eteenkin, jotta sinulla on jotain mitä koota. Noniin loistavaa! Teille riittää tältä erää, voit siirtyä loppuverryttelemään ravissa."

Porukan kävellessä annoin vielä ohjeita hevosen ratsastamiseen pitkäksi ja rennoksi, eteen ja alas. Matruusi pääsi hetkeksi talliin lepäilemään, mutta tammakaksikko jatkaisi vielä estevalmennukseen.

   28.4. Estevalmennuksen kommentti, valmentajana Hanne

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin tammavoittoisella porukalla esteiden parissa. Hevoset olivat jo vetreinä edellisestä valmennuksesta, mutta kehotin heitä silti jumppailemaan vielä laukassa. Erityisesti Jalavatar saisi vähän kerätä kierroksia estevalmennusta varten. Ratsukoiden verrytellessä järjestelin jo kentällä valmiina olevat neljä kavalettipuomia viuhkaksi C-päätyyn pääty-ympyrälle. Tallityöntekijä Meri ja Varpu edellisestä valmennuksesta tulivat onneksi myös avukseni ja saimme ennätysajassa pystytettyä kaksi ristikkoa toiselle pitkälle sivulle. Suhteutetulle välille tuotiin myös tolpat valmiiksi seuraavaa estevalmennusta varten, mutta puomit jätettiin ponnistuspuomeiksi ristikoille.

"Noniin, mennäänpä sitten suoraan asiaan. Miltäs se Jalavatar tuntuu? Taisi se vähän jo herätä tuossa laukkaillessa. Ja Ritukin jaksaa vielä mukana - taitaa tosin vauhtia olla jo liikaakin? Jankkaan sulle Tuulia taas siitä kevyestä kädestä. Nyt esteillä se näyttelee erityisen tärkeää osaa ja saatkin itseasiassa keskittyä olemaan tekemättä kädellä juuri mitään. Mutta tulkaas nyt alkuun tänne C-päätyyn isolle ympyrälle." Pyysin ratsukoita ratsastamaan viuhkapuomit ensin ihan vaan käynnissä ja keskittymään siihen, etteivät puomit kolise. Kun molemmat näyttivät suoriutuvan käynnissä mallikkaasti, kehotin ratsukoita siirtymään raviin. Nyt Jalavatar yllätti kaikki rynnimällä puomeista läpi kuin höyryjuna. Näytti siltä, ettei Melinakaan ollut ihan varautunut tähän. "Oho! No löytyihän se moottori! Otapa seuraavalla kerralla selkeät puolipidätteet mukaan ja ratsasta se puomien yli niin, että sinä päätät tahdin", naurahdin. Ritulle puomit näyttivät tekevän oikein hyvää. Tamma sai keskittyä kaahotuksen ja kiukkuilun sijaan nostelemaan jalkojaan ja Tuuliakin keskittyi hyvin käyttämään vatsalihaksiaan.

"Nostan nyt nämä puomit kavaleteiksi. Sama tehtävä yhä ja jatketaan kevyessä ravissa. Nyt on erityisen tärkeää muistaa taas ne iänikuiset puolipidätteet. Puomit antoivat paljon anteeksi, mutta kavaleteilla vaaditaan jo tarkkuutta." Jalavattarella pidätteet alkoivat jo mennä lävitse ja pääsinkin kehumaan Melinaa ja tammaa heti ensi yrityksellä. Ritulla taas homma ei sujunut ihan niin hyvin kuin puomeilla. Tamma tuli kavaleteille kyllä nätisti, mutta veti korvat niskaa vasten heti ensimmäisen kavaletin jälkeen. Koko suoritus näytti todella jäykältä ja tehtävän päätteeksi se potkaisi vihaisesti ilmaa ja näytti olevan valmiina pukittamaan. Joku oli selvästi nyt vinossa. "Tuopas Ritu hetkeksi tänne keskelle ja hyppää alas. Melina voi jatkaa normaalisti", ohjeistin ja autoin Tuuliaa riisumaan tamman satulan. "Huomasin ettet ollut kyllä yhtään suussa kiinni, eli siitä tuskin kiikastaa tällä kertaa." Tunnustelin tamman selkää ja ristiselän paikkeilla, juuri ennen lautasia se veti korvansa luimuun ja nosti takajalkansa varoitukseksi. "Onkohan satula varmasti sopiva? Jotain sillä selvästi on täällä selässä, veikkaisin kuitenkin ihan tavallista jumia. En kyllä suosittele, että jatkatte enää valmennusta tänään", totesin pettyneelle Tuulialle. "Hanne hei! Ida tuli juuri Venlan kanssa maastosta! Eikä tamma varmaan siitä rikki menisi, jos se vielä hyppäisi parit esteet perään?" tallityöntekijä Meri huusi äkkiä katsomosta. "Mä voin kyllä huolehtia Ritusta sillä aikaa." Näin sitten sovittiin ja Tuulia sai loppuvalmennuksen ajaksi lämmitellyn lainaratsun alleen.

Lopuksi harjoiteltiin suhteutettua väliä kahden ristikon avulla, jotka nostin muutaman suorituksen jälkeen pystyesteiksi. "Upeaa Melina! Nyt se näyttää olevan hyvin tasapainossa ja moottoria on tarpeeksi muttei liikaa. Kiinnitä vielä huomiota askeleisiin esteiden välillä. Nyt kun sinulla on vetreä ja kuulolla oleva hevonen alla, voit vähän säädellä laukkaa. Se yltää kyllä seuraavalle esteelle neljälläkin askeleella, mutta koeta saisitko venytettyä välin viiteen", ohjeistin Melinaa, joka oli juuri suorittanut estetehtävän. Laskin taaimmaisen esteen 80 senttimetristä 60 senttiin ennen Tuulian ja Venlan vuoroa. "Okei, Venla ei ole mikään estehirmu, mutta ihan hyvin sen pitäisi silti päästä näistä yli. Kuten jo huomasitkin, se on vähintään yhtä tarkka käden kanssa kuin Ritukin. Pidä suuhun koko ajan pehmeä tuntuma, mutta tee pidätteet enemmän vatsalihaksilla, kuten kouluvalmennuksessakin jo opimme", kerroin Tuulialle, joka oli seuraavana vuorossa. "Puolipidäte, rauhoitu hyppyyn, kevyt pidäte... yks, kaks, kolme, neljä, vii-.. Ei haittaa, uudestaan!"

Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen päästin väsyneet ratsukot loppuverryttelemään itsenäisesti. Meri lupasi vaihtaa Tuulian kanssa hevosia ja huolehtia Venlan takaisin tarhaan. Itse käytin pienen tauon hyväkseni ja lähdin hakemaan itselleni lisää kahvia. En muistanutkaan kuinka rankkoja tällaiset valmennuspäivät olivatkaan.


14. joulukuuta 2016 :: Kuuramaan ja Jukolan pikkujoulumaasto (kutsu)

Osallistuimme joulukuussa Kuuramaan ja Jukolan yhteistyönä toteutetulle maastoretkelle. Maastoreissun kuittaustavaksi sai valita viidestä vaihtoehdosta mieluisimman. Niinpä Jalavatar sai runoilla reissusta omasta näkökulmastaan. Oli hienoa päästä samalla näyttämään kasvattajalle, minkälainen kultakimpale Jalavattaresta meillä olikaan jo kasvanut!

"Kun pikkujoulumaastoon lähdettiin, oli maassa lunta,
mä itsekseni mietin: voi kunpa tää ei ois unta!
Jonossa oli ratsukkoja monia,
ja osuipa joukosta silmääni myös muutama orikin komia.
Mukana oli myös tuttu kasvo Hanne,
jota kaihoisasti katselin, muistellen ammoisia aikojamme.
Uudessakin kodissa on silti kivaa,
kunhan pitkästä lempinimestäni ei tehdä ivaa.
Maastossa taivalsin vailla murhetta, huolta,
lumi kimmelsi puissa, mutta minä katselin edessä keinuvan ratsun takapuolta."


VIRTUAALITALLI // VIRTUAALIHEVONEN
© Runoratsut