Villahaan Nuottiina

† Villahaan Nuottiina päästettiin vihreimmille laitumille 23.11.2016 ♥
Virallinen nimi Villahaan Nuottiina "Nuppu" Säkäkorkeus, väri 153cm, ruunikko
Rekisterinumero VH15-018-2033 Koulutustaso, laji Vaativa B, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä 28.04.2014 | 18-vuotias Omistaja Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Kasvattaja Villahaka
• Palkittu arvonimellä KRJ-I - pistein 7 + 40 + 22 + 20 + 14 = 103p

Sukuselvitys

i. Neron Nuotti
rn, 154cm
KRJ-II, YLA2
ii. Nero
rn, 156cm
iii. Pikku-Alvar
iie. Tahaton Hymy
ie. Kesä-Hanna
rt, 154cm
iei. Toppo
iee. Kesä-Lyyli
e. Tampuriini
rt, 158cm
ei. Huurre
trt
eii. Hoksotin
eie. Aarika
ee. Elona
rt
eei. Harmain Aavistus
eee. Juhannusneito

Jälkeläiset

s. 01.11.2015 o. Runon Peippo (40 sijoitusta) i. Runon Pessinteri om. Melina VRL-11408
s. 01.02.2015 t. Villahaan Nellariina (40 sijoitusta) i. Tuuliharjan Turjake om. Uppe VRL-11253
s. 12.12.2014 o. Villahaan Mikki i. Mäkisuon Miklas om. mm VRL-05772

Sijoitukset

50 KRJ-sijoitusta
17.11.2015 Holmberg vaativa B 3/40
16.11.2015 Holmberg vaativa B 5/40
06.11.2015 Mörkövaara vaativa B 4/30
05.11.2015 Mörkövaara vaativa B 1/30
04.11.2015 Mörkövaara vaativa B 5/30
03.11.2015 Mörkövaara vaativa B 1/30
02.11.2015 Mörkövaara vaativa B 5/30
29.10.2015 Rohkelikko vaativa B 3/40
18.10.2015 Fiktio vaativa B 6/40
13.10.2015 Fiktio vaativa B 6/40
06.10.2014 6 sins vaativa B 1/50
03.10.2014 6 sins vaativa B 4/50
26.09.2014 Mörkövaara vaativa B 6/40
19.09.2014 Mörkövaara vaativa B 1/40
01.10.2014 Aida Connemaras vaativa B 3/30
30.09.2014 Aida Connemaras vaativa B 3/30
21.08.2014 Mörkövaara vaativa B 4/40
25.08.2014 Valiant Warmbloods vaativa B 6/100
20.08.2014 Valiant Warmbloods vaativa B 7/100
31.07.2014 Aittohaara vaativa B 2/50
30.07.2014 Aittohaara vaativa B 5/50
18.08.2014 Ponipallero helppo B 9/100
15.08.2014 Ponipallero helppo A 1/100
13.08.2014 Ponipallero helppo B 9/100
13.08.2014 Ponipallero helppo B 5/100
05.08.2014 Parodia vaativa B 4/40
01.08.2014 Parodia vaativa B 6/40
30.07.2014 Parodia vaativa B 1/40
02.08.2014 Mörkövaara vaativa B 5/40
02.07.2014 Ascuns Farm vaativa B 1/30
30.06.2014 Ascuns Farm vaativa B 1/30
29.07.2014 Mörkövaara vaativa B 6/40
28.06.2014 Ascuns Farm vaativa B 2/30
23.06.2014 Konkkaronkka helppo B 3/40
20.06.2014 Konkkaronkka helppo B 4/40
19.06.2014 Konkkaronkka helppo B 6/40
01.06.2014 Havimäki vaativa B 4/50
22.05.2014 Fiktio helppo A 3/40
18.05.2014 Fiktio helppo A 5/40
09.06.2014 Huvitutti vaativa B 1/40
06.06.2014 Huvitutti vaativa B 6/40
05.06.2014 Huvitutti vaativa B 1/40
04.06.2014 Riiviöt vaativa B 2/50
23.06.2014 Mörkövaara vaativa B 4/40
23.06.2014 Mörkövaara vaativa B 3/40
22.06.2014 Mörkövaara vaativa B 2/40
22.06.2014 Ventos vaativa B 3/40
21.06.2014 Mörkövaara vaativa B 1/40
21.06.2014 Ventos vaativa B 3/40
15.06.2014 Marike vaativa B 6/60

Päiväkirja

12.12.2015 - Valssimäen tilan jouluvaellus
Näin ilmoituksen Valssimäen tilan jouluvaelluksesta ja päätin yllättää perheeni ilmoittamalla mieheni ja 8-vuotiaan esikoistyttäremme mukaan vaellukselle. Koska en halunnut paljastaa yllätystä ennen aikojaan, jouduin päättämään jokaiselle sopivan ratsun etukäteen. Itselleni valitsin 14-vuotiaan suomenhevostamma Nupun, miehelleni iäkkään suomenhevosorin Pismanterin ja tyttärellemme Emialialle tallin ainoan Irlannincob-ruuna Larin. Kun vaellusviikko koitti, kerroin perheelleni yllätyksestä jolle sain onneksi myönteisen vastaanoton. Niinpä pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme ajamaan 12.12. kohti Kiikalampea ja Valssimäen tilaa. Saavuimme paikalle sopivasti vähän ennen yhdeksää jolloin muutkin vaellukselle osallistuvat hakivat hevosiaan tarhoista. Emilia halusi kertoa loput vaelluspäivästä:

"Äiti oli ilmottanut mut ja iskän mukaan jouluvaellukselle. Mua harmitti vähän kun en saanut ottaa yhtä valkosta ponia mukaan kun äiti oli päättänyt jo etukäteen että meen Larilla. Se on kuitenkin ihan kiltti ja rauhallinen niin olin silleen ihan tyytyväinen. Iskä auttoi mua varustamaan Larin koska en ylettynyt nostamaan satulaa sen selkään. Äiti oli pakannut meille punaset satulahuovat ja pintelit mukaan ja mulla oli myös tonttulakki. Noustiin kymmeneltä ratsaille ja Elvi kerto meille järjestyksen. Olisin halunnut heti Elvin ja Liljan perään kun Lilja näytti niin söpöltä, mutta ei sen ollut kuitenkaan niin paljon väliä. Lähdettiin liikkeelle ja ratsastettiin joku tunti ennen kun saavuttiin sellaselle laavulle. Pidettiin siellä pieni tauko ja äiti oli ottanut mulle mehua ja keksejä evääksi. Kaikki muut vaellukselle osallistujat oli aika paljon vanhempia, niin kiertelin oikeestaan vaan kattomassa hevosia. Tykkäsin Liljasta eniten koska se oli niin kaunis. Elvi kuitenkin sano että ei kannata mennä silittämään koska Lilja voi olla vähän kiukkunen, mutta päätin että haluan joku päivä oman Quarterhevosen ja annan sille nimeksi Lilja. Tai vaikka Ruusu tai Timantti.

Hetken päästä lähdettiin taas liikkeelle. Nyt maasto oli tosi paljon epätasaisempaa, mut onneks Lari oli tosi varmajalkainen. Pismanteri oli niin innoissaan että se kompasteli välillä ja iskällä oli ihan hassu ilme kun sitä tais vähän pelottaa. Äiti hymyili koko matkan kun Nupulla oli niin hyvä päivä ja ulkona oli tosi kaunis ilma. Olin odottanut koko matkan ajan että koska laukataan, ja kun Elvi huusi yhden pellon laidalta että nyt halukkaat saa laukata, ampastiin Larin kanssa liikkeelle. Larilla oli tosi hidas ja rauhallinen laukka ja jäätiin melkein viimesiksi. Äiti laukkasi meidän vieressä kun se varmaan luuli että tarviin jotain apua. Olisin voinut laukata paljon kauemminkin ja hypätä vaikka esteitä mutta pellon päässä piti siirtyä taas käyntiin. Käveltiin sitten loppumatka tallille ja tallilla vietiin hevoset hetkeksi tarhoihin ja syötiin Valssimäellä vielä jauhelihakeittoa ja tosi hyviä lettuja ennen kun lähdettiin kotiin. Mulla oli tosi kiva päivä!".


09.11.2015 - Marraskuista maastoilua
Marraskuu oli ollut tähän asti yllättävän lämmin. Kauniista lumisateesta sai siis vain haaveilla tarpoessaan vesisateessa ja mudassa, mutta hevoset oli kuitenkin liikutettava. Sain mieheni Laurin jälleen kaveriksi maastolenkille ja valitsimme allemme kivan tammakaksikon, Kanelin ja Nupun. Minä varustin alleni Nuottiinan Laurin hääriessä Kanelin karsinassa, ja kun olimme valmiita, talutimme hevoset tallin pihaan ja ponnistimme selkään. Onneksi pahin sade oli jo lakannut ja taivaalta ripotti vain pientä tihkua.

Ratsastin edellä ja lähdimme kiertämään tuttua lenkkiä Taattisten järven ympäri, tosin eri suuntaan kuin tavallisesti. Lenkkiin kului yleensä noin tunti, mutta koska meitä ei kiinnostanut värjötellä sateessa paljon pakollista kauempaa, siirryimme melko nopeasti raviin ja etenimme vauhdikkaasti. Laukkasimme muutaman pidemmän hiekkatien pätkän eikä vastaan tullut edes yhtä ainutta koiranulkoiluttajaa. Suomen niin kutsut talvet ovat kurjia, mutta onneksi vielä ei ollut sentään jäätä ja loskaa. Kun tallille oli enää muutaman kilometrin matka, annoimme puuskuttavien hevosten siirtyä käyntiin ja kävelimme rauhassa loppumatkan. Vaikka olen aina nauttinut maastoilusta, harmaa sää onnistui vetämään mielen matalaksi.

Tallilla kuivasimme hevosemme ja jätimme ne talliin lämmittelemään loimet niskassaan. Heitin hevosille päiväheinät ja olisin jäänyt itsekin mielelläni talliin lämmittelemään, mutta vielä oli hevosia liikutettavana. Sain Laurin houkuteltua onneksi kaverikseni maneesiin ja ratsastettuamme vielä yhdet hevoset, pääsimme viimein kuivattelemaan sisälle. Sain myös todeta että harrastuksen jakamisessa oman miehen kanssa on puolensa, sillä Lauri keitti meille vielä sateisen päivän päätteeksi perinteiset kermavaahto-kaakaot. Kyllä tämän tytön kelpaa.


01.11.2015 - Vauvauutisia!
Nuppu varsoi tänään ensimmäisen varsansa meillä ollessaan! Ylpeä emä on huolehtinut hieman höynähtäneestä jälkikasvustaan esimerkillisellä varmuudella, eikä ihme, sillä onhan sillä jo aikaisempaa kokemusta kahden varsan verran. Ja kunhan tuo pieni hevosta muistuttava Peipponen tuosta vielä kasvaa, alamme valmistautua Nupun kanssa tosissamme KRJ-laatikseen. Olen ehtinyt kyllä tykästyä tammaan jo toden teolla. Alla vielä mietteitä kolmannen varsan syntymästä:

"Runon Pessinterin jälkeläiset ovat alkaneet noudattaa (jostain tuntemattomasta syystä) nimeämisessä lintulinjaa: Kanelipääsky, Helmitiira ja Peippo. Toisaalta olemassa oleva nimeämiskäytäntö auttoi myös Peipon nimeämisessä. Parmanteri, Pismanteri, Pessinteri, Pilmanteri... Kaikki järkevänkuuloiset väännökset isälinjasta tuntuivat olevan jo käytössä. Virkeä ja eloisa Peippo, tai Piippo kuten oria tuttavallisemmin kutsumme, sai kuitenkin nimen joka sopii sille kuin nenä päähän. Onhan ori sentään pirteä kuin peipponen ja varsinainen hyvän ilman lintu. Ja jos nyt oikein hauskoiksi ruvetaan, niin orihan laulaakin vielä nuotilleen. Emä on Nuottiina. Tajusitteko? Heh heh."


15.09.2015 - Yhdeksäs Villahaan kasvatti saapuu Runoratsuihin
Nuppu muutti meille syyskuussa 2015 kisattuna ja elämää nähneenä tammana. 14-vuotiaaksi kääntynyt Nuppu ei ollut vakuuttanut kasvattajaa, ja Uppe naureskelikin kiinnostukselleni ihmeissään: "Ota ihmeessä ja vie se vaikka laatiksiin!". Tämä riittikin sitten minulle "hullun lailla hevosia laatiksiin kiikkaavalle naiselle" yllykkeeksi, ja niin Nuppu pakattiin kuljetuskoppiin ja tuotiin Varsinais-Suomeen. Olen varmasti mennyt jo laskuissa sekaisin, mutta uskon vahvasti, että tämä on yhdeksäs villahakalaisemme. Ja eihän tässä enää auta niellä ylpeyttään, kun tuli uhottua Nupunkin kohdalla niistä laatuarvosteluista.. Mutta kun valtaosa hevosista on jo saatu sinne asti, niin miksei Nuppuakin.


01.07.2014 - Meri-Kristiina Pohjaisen kouluvalmennuksessa (kirjoittanut Uppe)
Tämän päivän treeni oli hyvin palkitseva ja tehokas. Käytiin ratsastamassa Meri-Kristiina Pohjaisen valvonnassa vähän erilaisessa valmennuksessa. "Merkkis" ohjasi meitä alkupuoliskon ja antoi ihan älyttömän määrän hyviä neuvoja. Alkuverkkojen ja hetken ympyrätyöskentelemisen jälkeen Merkkis ohjeisti tekemään itsenäisesti siirtymiä pohkeenväistön sisässä. Tein aina joka toisen väistösuorituksen niin, että itse piti tarkkailla omaa ratsastamista ja aina joka toisella kerralla antoi Merkkis ohjeita. Jokaisen kierroksen jälkeen puitiin aina lyhyesti ongelmakohdat ja pyrittiin korjaamaan ne seuraavalla kerralla. Tekemällä sitä tosiaan oppii, sillä loppuvalkusta alkoi tuntua siltä, ettei esimerkiksi laukasta käyntiin siirtyminen väistön sisässä ole laisinkaan mahdoton tehtävä, vaikka se siltä aluksi tuntuikin. Nuppu oli ratsastaessa tänään oikein miellyttävä, mutta kyllä sen kanssa saa silti aina duunia tehdä, että pysyy kasassa ja että kaikki siirtymiset saadaan tehtyä sulavasti. Selästä alas pompatessa Nuppu alkoi pyöriä omituisesti, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Aikansa se pyöri ympyrää aivan hermostuneena ja asettui sitten aloilleen, että sain laitettua jalustimet ylös. Todella outo välikohtaus kyllä koettiin siinä onnistuneen valkun lopuksi.


17.05.2014 - Mutkia matkassa (kirjoittanut Uppe)
Tein Nupun kanssa tänään hyvin kevyttä koulutreeniä kentällä keskittyen käyntityöskentelyyn, kunnes loppuravien aikana huomasin Nupun askelluksessa jotakin outoa. Laskeuduin selästä, soitin tallityöntekijän tuomaan juoksutusliinan ja aloin ravauttaa tammaa ympyrällä. Hetken se astui normaalisti ja aloin jo epäillä omaa arviointikykyäni. Pari kierrosta humputeltuaan alkoi ontuminen ja siinä sitä sitten oltiin. Nuppu ontui viime viikollakin kahtena päivänä ja nyt vaiva palasi taas. Kaikki kaviot katsottiin läpi ja kiviä tms ei ollut. Varasimme eläinlääkärin huomiselle, joten sitten päästään varmaan röngtenkuvauksiin, mikäli pahalta näyttää. Tosi harmillisia nämä ontumiset aina. Meillä on Nupun kanssa mennyt treenit tosi hyvin tähän asti ja olen aina pyrkinyt verryttelemään hevosen hyvin ennen ja jälkeen ratsastuksen. Nivelissähän se vika voi nyt sitten olla, liekö perinnöllistä. Ainakaan Nupun isän puolen sukua selvitellessä ei ole tullut vastaan perinnöllisiä nivelsairauksia.

Tämä on virtuaalihevonen! © Runoratsut
kuvat © Fiktio