Runo-Reino

† Reino päästettiin vihreimmille laitumille 20.01.2017 ♥
Virallinen nimi Runo-Reino "Reino" Säkäkorkeus, väri 154cm, punaruunikko
Rekisterinumero VH15-018-0155 Koulutustaso, laji Helppo A, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä 20.01.2015 | 21-vuotias Omistaja Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Kasvattaja Melina VRL-11408, Runoratsut
• Palkittu arvonimellä KRJ-I - pistein 6,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 107,5p

Luonnekuvaus

Reino on oikea muhkujen muhku. Kiva luonne kulkee suvussa polvelta toiselle, eikä Reinokaan ole tehnyt siinä suhteessa poikkeusta. Ori on ollut oikea tyyneyden perikuva ihan ensimmäisitä päivistään asti, eikä sen ruunaaminen ole yhteisten vuosien aikana käynyt mielessäkään. Ori on helppohoitoinen ja hyväluontoinen kaikkien kaveri, ja se on ehtinyt jo kivuta eläinlääkärin ja kengittäjänkin suosioon. Ruualle perso Reino on oppinut herkkujen motivoimana jo temppujakin: se nostaa kavionsa käskystä ja väistää (melkein) mihin suuntaan tahansa pelkillä äänikomennoilla. Palkinnon täytyy kuitenkin olla lähettyvillä, sillä eihän se muuten mitään tee.. daa. Orin voi joka tapauksessa harjata ja varustaa vaikka keskellä tallin pihaa, eikä se karkaa takuulla minnekään. Reinon ainoaksi huonoksi puoleksi nouseekin siis yllättäen ruoka, tai paremmin sen ääreltä poistuminen. Kun Reinolle on ehditty antaa heinät tarhaan tai karsinaan, sitä ei saa siirrettyä kasan viereltä ennen kun viimeinenkin korsi on syöty hitaasti mutustellen ja märehtien. Orin syömiselle täytyy siis pyhittää päivittäisestä aikataulusta ihan oma aikansa, ja ruuan on myös saavuttava kellon tarkasti. Muuten vastassa odottaa kärsimätön hapannaama, joka ei kaihda käyttää keinoja ruokansa nappaamiseksi.

Reino on ratsunakin varsin koominen kopio sukulaisistaan. Isoliikkeinen ori hukkuu usein päivähaaveisiinsa aivan kuten emänsäkin, ja kun Reino ei kerran ole varma mitä ratsastaja siltä viimeksi pyysi, se arvaa. Tilanteet päättyvät usein jon jonkinmoisiin piruetteihin, kun höntti ori yrittää miellyttää ratsastajaa parhaansa mukaan tietämättä tosiasiassa ollenkaan missä mennään. Reino ei ole olemukseltaan tai liikkeiltään muutoinkaan verrattavissa hienoon GP-tason kilpuriin tai Ferrariin, mutta oikean ratsastajan kanssa sillä riittää kapasiteettia helpon A:n kouluradoille. Reino osaa toisaalta myös käyttää kaikki olemassa olevat mahdollisuudet laiskotteluun ja sen kanssa saa olla jatkuvasti tarkkana, ettei mutkat suoristu tai jalat laahaa laiskasti perässä kentän hiekkapintaa pitkin. Kun Reino pääsee vauhtiin, sillä on kuitenkin suuret, lennokkaat liikkeet ja tasaiset askellajit, joissa istuu mielellään kyydissä vaikka ilman satulaakin.

Esteratsua tästä hevosesta ei edes yritettyä leipoa, mutta Reino tuntuu kyllä nauttivan hyppäämisestä aina kun sitä silloin tällöin kokeillaan koulutreenien ohessa. Roteva ori ei hyppää ratana paljon kuuttakymmentä senttiä enempää, mutta isojen liikkeiden vuoksi hypyt näyttävät – ja tuntuvat rutkasti suuremmilta. Ori on kunnostautunut myös luotettavana maastoratsuna. Reino jolkottelee menemään niin yksin kuin ryhmässä, eikä sen kyydissä ole tarvinnut koskaan pelätä mitään tai ketään. Kaikkiaan Reino on mukava ja sympaattinen herrasmies-halinalle, joka periyttää maailmalle hyväluonteisia jälkeläisiä.

Sukutaulu

i. Villahaan Reetu
trt, 152cm
KRJ-I, Jälk. C
ii. Ruuti-Poika
rt, 153cm
Ch-R
iii. Viluari
prt, 160cm
iie. Parma
tprt, 161cm, enn. 36,8aly, vs. 3 600ve
ie. Villahaan Talviira
vrt, 157cm
KRJ-I, Jälk. C
iei. Karmava
rtkm, 150cm, KTK-III
iee. Tampuriini
rt, 158cm
e. Villahaan Halina
rn, 160cm
KRJ-I, YLA2, SLA-II, SV-III, Jälk. AB
ei. Mäkisuon Niilo
vprt, 153cm
KRJ-I, Jälk. C
eii. Neron Nuotti
rn, 154cm, KRJ-II, YLA2
eie. Tinttarella
rt, 150cm
ee. Villahaan Hilla
rt, 156cm
KRJ-I
eei. Murskavoitto
rt, 161cm, SLA-I, YLA1, KRJ-I
eee. Ikihelmi
trt, 150cm, KRJ-II, KERJ-II, SLA-II, YLA2
Isälinja: Villahaan Reetu - Ruuti-Poika - Viluari (3)
Emälinja: Villahaan Halina - Villahaan Hilla - Ikihelmi (3)

Jälkeläiset

s. 15.05.2016 t. Jukolan Lorulikka (KV-I, SV-II) e. Kalevan Joikutyttö om. felissa VRL-04000
s. 11.04.2015 o. Villahaan Reemus (KRJ-I, ERJ-II, SLA-II, YLA2, KTK-III) e. Villahaan Marikki om. Melina VRL-11408
s. 20.03.2015 o. Runo-Reima e. Villahaan Valentiina om. Eilwen VRL-14033

Sijoitukset

45 KRJ-sijoitusta

31.05.2015 KRJ-Cup Hukkapuro helppo B 22/321
28.02.2015 KRJ-Cup Oldfinion Dressage helppo A 35/353
18.03.2015 Huvitutti helppo B 5/50
17.03.2015 Huvitutti helppo B 3/50
14.03.2015 Huvitutti helppo B 7/50
09.03.2015 Huvitutti helppo B 1/50
09.03.2015 Huvitutti helppo B 5/50
05.03.2015 Marvel Ponies helppo A 7/60
02.03.2015 Marvel Ponies helppo A 7/60
26.02.2015 Yläkokko helppo A 3/39
25.02.2015 Tuiskula helppo B 4/40
24.02.2015 Tuiskula helppo B 5/40
23.02.2015 Huvitutti helppo A 4/50
21.02.2015 Huvitutti helppo A 7/50
21.02.2015 Viisikko helppo A 4/30
21.02.2015 Wyat Shetlands helppo B 2/40
20.02.2015 Wyat Shetlands helppo B 3/40
19.02.2015 Huvitutti helppo A 4/50
18.02.2015 Holmberg helppo A 2/60
17.02.2015 Fiktio helppo B 4/40
17.02.2015 Casino helppo A 2/40
17.02.2015 Vaapukka helppo B 2/40
16.02.2015 Holmberg helppo A 4/60
15.02.2015 Fiktio helppo B 1/40
15.02.2015 Fiktio helppo B 2/40
15.02.2015 Casino helppo A 3/40
14.02.2015 Casino helppo A 5/40
13.02.2015 Vaapukka helppo A 6/40
12.02.2015 Delmenhorst helppo A 2/37
11.02.2015 Delmenhorst helppo A 6/37
11.02.2015 Vaapukka helppo A 5/40
10.02.2015 Casino helppo A 2/40
09.02.2015 Delmenhorst helppo A 5/37
09.02.2015 Haavelaakso helppo A 1/30
09.02.2015 Vaapukka helppo B 5/40
08.02.2015 Vaapukka helppo B 2/40
08.02.2015 Casino helppo A 6/40
07.02.2015 al Najya helppo A 3/30
06.02.2015 Haavelaakso helppo A 5/30
06.02.2015 Casino helppo A 1/40
05.02.2015 Vaapukka helppo B 6/40
03.02.2015 al Najya helppo B 1/30
02.02.2015 al Najya helppo B 4/30
01.02.2015 Casino helppo A 4/40
29.01.2015 Casino helppo A 6/40

Päiväkirja

15.05.2015 - Laura ratsastamassa Reinolla
Kuulin tutun äänen tervehtivän minua lakaistessani tallin käytävää karsinoiden siivouksen jäljiltä. Mieheni 14-vuotias siskontyttö oli saapunut tallille sopimaamme aikaan ratsastaakseen Reinolla, johon hän oli ihastunut palavasti jo viime käynnillään. Lähdimme hakemaan Reinoa yhdessä tarhasta, jossa ori seisoikin turhautuneen näköisenä tarhansa nurkassa – se ei näyttänyt juuri nauttivan koleasta tuulesta, joka sinä päivänä riepotteli kaikkea mistä kiinni sai. Pelastuksesta riemastunut Reino tuli meitä höristen vastaan ja antoi itsensä kiinni rapsutuksia kerjäten. Sukulaistyttö-Laura näytti myös painaneen korvansa taakse, kun kerroin viime kerralla Reinon olevan erityisen perso kaikelle ruualle. Hän kaivoi taskustaan pari namia, jotka ori ahnehtikin nanosekunnissa poskeensa Lauran hihitellessä tyytyväisenä.

Sidoimme Reinon tallin käytävälle kiinni ja jätin Lauran harjailemaan Reinoa, josta lähti edelleen tukoittain karvaa. Tiesin tytön käyneen jo pari vuotta ahkerasti lähitallin ratsastustunneilla ja hänen otteistaan näki hevosten käsittelyn olevan tuttua puuhaa. Ehkä Laura voisi käydä meilläkin useammin auttamassa hevosten kanssa, ajattelin. Kun Reino oli harjattu, kävimme katsomassa mistä sen varusteet löytyivät ja laitoimme orin yhdessä kuntoon. Ennestään pulska Reino pullisteli kuitenkin niin, ettei satulavyö ollut yltää kiinni ja tokaisinkin orin joutavan nyt laihdutuskuurille. Kun talli on kevään tullen täynnä kantavia tammoja, ei Reinon ehkä tarvitse näyttää siltä kuin silläkin olisi pullat uunissa.

Lopulta saimme satulavyönkin tukevasti kiinni ja Laura hyppäsi pihalla Reinon selkään. Vyö kiristyi vielä muutamalla reiällä ja satula näytti istuvan turhankin tukevasti jykevän Suomenhevosen selässä. Taivastelin mielessäni miten Reino olikaan onnistunut keräämään niin reilusti talvikiloja, mutta itseään tässä saisi kai syyttää. Kävelimme rinnakkain ratsastuskentälle ja jäin seuraamaan sivusta, kun Laura lähti tekemään orin kanssa alkulämmittelyjä. Reinon jalat laahasivat maata kuin se olisi kävellyt tervassa, ja kävinkin hakemassa vielä raipan tallista tytön avuksi. Takaisin tullessani meno näytti kuitenkin jo paremmalta ja Reino ravaili lennokkaasti Lauran sädehtiessä kyydissä – hän taisi olla osaavampi ratsastaja kun olin tiennytkään. Kaksikko teki suuria voltteja ja vaihteli suuntaa tottuneesti, kunnes Laura pyysi Reinon takaisin käyntiin ja antoi sille kunnon taputukset kaulalle.

Pienen tauon jälkeen kehotin Lauraa tekemään hieman temponvaihteluita. Pysähdys – ravi – pysähdys. Tämäkin tehtävä alkoi sujua pienen patistelun jälkeen hyvin ja annoin ratsukolle luvan lopetella kaikessa rauhassa. Laura otti vielä muutaman kierroksen laukkaa Reinon pistellessä parastaan. Loppukäyntien jälkeen Laura laskeutui selästä, ja hänen hymynsä ylti takuulla korvasta korvaan. ”Reino on ihana!”, hän totesi. Harjasimme Reinon vielä kevyesti ja päästimme, tai pakotimme, sen uudestaan tarhaansa ulkoilemaan. Kysyin Lauralta haluaisiko hän tulla ratsastamaan taas ensi viikolla, ja sain kysymykseeni vastauksen ennen kun olin ehtinyt edes lopettaa lausettani. Hymyilin takaisin: ”nähdään sitten ensi viikolla!”


11.04.2015 - Vauvajuttuja
Reinosta tuli tänään tuplaisä! Emänä toimi taas yksi ystävätallimme kasvateista - tällä kertaa ihana Villahaan Marikki. Odotan jo malttamattomana pienen, ruunikon orivarsan kotiutumista Runoratsuihin, ja odotettavissa on varmaan taas yksi leppoisa pumpuliponi. Varsa nimettiin kuitenkin synnyintallin mukaan Villahaan Reemukseksi. Alla vielä muistelmia Reinon ensimmäisen jälkeläisen, Runo-Reiman odotuksesta:

”Silittelin Valentiinan suurta vauvamahaa ja höpöttelin sille pehmoja. Nuori tamma ei ollut ehtinyt asua tallissa vielä kauaakaan, mutta halusin saada malttamattomana varsan maailman leppoisimmasta (ja nälkäisimmästä) yhdistelmästä, Tintistä ja Reinosta, mahdollisimman pian. Tiedossa olisi todennäköisesti taas yksi pumpuliponi, kun näitä Villahakalaisia alkoi yhdistellä keskenään, mutta sehän se oli tietysti tarkoituskin. Harjailin Valentiinaa pitkin vedoin ja talvikarvaa irtoilikin jo tukoittain. Ajattelin tehdä tamma-mamman kanssa rauhallisen metsälenkin maasta käsin taluttaen. Tintti löntysteli perässäni tallin pihalle ja jatkoimme verkkaista kulkua lähellä sijaitsevaa Taattisten järveä kohti. Aurinkokin pilkotti jo ujosti puiden lomasta. Kävelimme järvelle ja takaisin, ja saavuimme sopivasti takaisin tallin pihaan hevosten ruoka-aikaan. Mieheni Lauri työnsi kärryissä heiniä tammojen tarhoille, ja pohjattoman nälkäinen Tintti oli ampaista heinät nähdessään suin päin kärryn perään. Riimunnaru oli onneksi napakasti käsissäni ja nälkäisen tamman hyökkäykseltä vältyttiin. Päästin tamman kuitenkin mutustamaan heiniä tarhaansa, ja seurailin huvittuneena miten parittamani kaksikko, Reino ja Tintti, veteli kumpikin heiniään suurella intohimolla omilla tahoillaan. Millainenhan suursyömäri tästäkin kaksikosta oikein syntyisi..”


10.03.2015 - Kolea alkukevään maastolenkki
"Voi itku tätä joka keväistä karvanlähtöä", nurisin itsekseni sukiessani puoliunessa nuokkuvaa Reinoa tallin käytävällä. Harjasin ja harjasin, mutta karvaa tuntui irtoavan loputtomiin. Kun olin viimein saanut Reinon siihen kuntoon, että sen kanssa kehtasi lähteä pienelle maastolenkille säikyttämättä mahdollisia vastaantulijoita hengiltä karvamörön ilmaantuessa, pujotin suitset orin päähän ja napsautin oman kypäräni kiinni. Punnersin pihalla Reinon selkään ja maiskautin sen liikkeelle.

Ilma oli kuitenkin kaikkea muuta kuin keväinen, eikä eilisestä auringonpaisteesta ollut enää tietoakaan. Tuuli ujelsi ja puut huojuivat ja vettäkin alkoi vähän tihuttaa. Kiskoin takkini kauluksia ylöspäin Reinon löntystellessä rauhassa eteenpäin. Kun olimme kävelleet parisenkymmentä minuuttiia, pyysin Reinon raviin. Ori jolkotteli keinuvaa raviansa verkkaisesti eteenpäin ja selässä oli uskomattoman mukava istua ihan ilman satulaakin. Kiersimme rauhallisen, vajaan tunnin pituisen lenkin lähimaastoissa ja palasimme hyväntuulisina takaisin tallin pihaan. Laskeuduttuani Reinon selästä nappasin siltä suitset pois ja päästin orin suoraan tarhaan. Muutoin niin laiska hevonen huomasi heiniensä saapuneen lenkkimme aikana ja rynnisti kasan luokse suuren hurmion vallassa. Katselin hetken hymyillen pulleaa ahmattiani, kunnes jatkoin matkaani talliin ja hain toisen hevosen varustettavaksi. Ei muuta kuin uutta maastolenkkiä putkeen.

Tämä on virtuaalihevonen! © Runoratsut
kuvat © Suomen Hippos/ Eero Perttunen