Amoriinin Ruska

† Rusko päästettiin vihreimmille laitumille 20.01.2017 ♥
Virallinen nimi Amoriinin Ruska "Rusko" Säkäkorkeus, väri 145cm, punarautias
Rekisterinumero VH15-018-1479 Koulutustaso, laji Helppo B, 60cm, yleispainotus
Syntymäaika, ikä 31.05.1995 | 21-vuotias Omistaja Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, ruuna Entinen omistaja Ekholmin perhe, Runoranta
KRJ-II, ERJ-II, Jälk. B
15.11.2015 - Palkittu arvonimellä KRJ-II  (7 + 40 + 17 + 20 + 15 = 99p.)

31.03.2016 - Palkittu arvonimellä ERJ-II  (6 + 41 + 15 + 20 + 13 = 95p.)

27.11.2016 - VSR:n Jälkeläisluokka B myönnetty

Luonnekuvaus

Rusko pääsi viettämään viimeisiä eläkepäiviään alati kasvavaan suomenhevoslaumaani. Aikaisemmin se asui kotitilallamme Runorannassa ponipihatossa muutaman ilkikurisen shetlanninponin ja vuonohevosen seurassa, mutta päätimme napata pirteän papparaisen muutamine pakasteineen vielä vanhoilla päivillään jalostuskäyttöön. Rusko on kerännyt kuin huomaamatta huiman kasan toinen toistaan kivempia päiväkirjamerkintöjä ja tarinakisaosallistumisia, ja tuntuu uskomattomalta, että se on ollut tosiaan omistuksessani jo vuodesta 2011 - mitä tämä tekeekään sitten virtuaalivuosissa. Ei voi kuin todeta, että kylläpä aika rientää.

Ruuna ei ole myöskään muuttunut ratsastuskoulu- tai pihattoponiasjoistaan tippaakaan: Rusko on luonteeltaan nautiskelevaa ja laiskanpulskeaa sorttia. Tämä pieni papparainen on järkkymätön ja uskollinen ystävä kelle tahansa ja sen uskaltaisi takuulla jättää kokemattomammankin hevostelijan käsiin. Ruuna seisoisi rapsuteltavana ja harjailtavana mielellään useitakin tunteja eikä sillä tunnu olevan koskaan kiire minnekään. Ruskoa voisi kuvailla muutoin kaikin puolin ihanteelliseksi hoitohevoseksikin, mutta kavioiden puhdistus tuntuu olevan sen kanssa se ainainen vääntämisen ja kääntämisen aihe - vuodesta toiseen. Ruuna on kuitenkin niin perso kaikelle makealle että homma kuin homma hoituu lopulta vain herkkupussia rapistelemalla.

Ratsuna Rusko on mitä ihanteellisen opetusmestari kaikille hevosharrastustaan aloitteleville. Maastoillessa ja koulutreenin aikana ruuna on yleisesti ottaen rehti ja varma, vaikka toisinaan myös todella laiska. Ruuna on myös todella rauhallinen ja kärsivällinen eikä säiky turhia, mutta tarpeen tullen tulta on kyllä saatavissa tämänkin vanhuksen hännän alle! Tehdäkseen työnsä sataprosenttisesti Rusko tarvitsee kuitenkin reilusti aikaa perusteelliseen alkulämmittelyyn ja herättelyyn, mikä onnistuukin parhaiten rauhallisella maastoköpöttelyllä ennen varsinaista ratsastusosuutta. Viimeistään estetunneilla Rusko kuitenkin valpastuu. Vaikka ruunan ikäkin alkaa jo vähitellen painaa, se laukkaa ja loikkii kentällä kuin sitä puolet nuoremman ja innokkaamman puoliverisen voisi kuvitella tekevän!

Sukuselvitys

i. Aamori
prt, 143cm
ii. Reissu-Aapo rt, 144cm
ie. Helakan Rosita vrt, 150cm
e. Mimma-Maarit
trn, 154cm
ei. Elon Dupatuuri rt, 153cm
ee. Pauliina trt, 156cm
i. Ruskon isä Aamori oli hyvin samankaltainen kuin jälkeläisensäkin. Paisti ulkonäöltään, se muistutti Ruskoa myös luonteeltaan ollessaan helppohoitoinen ja hyvätapainen työmyyrä. Pienhevoskokoinen Aamori toimi koko ikänsä lähinnä aikuisen naisen harrasteratsuna ja astuikin elämänsä aikana vain kolme tammaa. Aamorilla ei ollut suurta kapasiteettia tai paloa niin este- kuin kouluratsastukseenkaan, ja lähinnä sen kanssa vain maastoiltiinkin. Ori osasi omistajansa mukaan joitain helpon B:n liikkeitä ja hyppäsi ratana noin 60 senttimetriä, eikä meidän Ruskostakaan ole kuoriutunut juuri sen osaavampaa ratsua. Vaikka miksipä sille olisi ollut tarvettakaan, kun Ruskokin toimi lähes koko ikänsä maalaistallin tuntiponina, kunnes loikkasi vanhoilla päivillään siitoshevosen saappaisiin. Ruskon isä Aamori vaikuttaa kuitenkin periyttäneen jälkeläisilleen pitkää ikää, sillä ori eli itsekin kunnioitettavaan 22-vuoden ikään ja nukkui lopulta rauhallisesti pois vanhuuden tuomiin vaivoihin.

ii. Ruskon isänisä Reissu-Aapo toimitti pienellä maatilalla työhevosen virkaa. Eikä se varmasti ollut parhain tai vahvin hevonen siihen hommaan, mutta tilan isännän tiedetään vitsailleen "pienestä hevosesta pienellä maatilalla" useasti. Reissu-Aapon kerrotaan olleen kuitenkin rodunomaisesti nöyrä ja työlleen omistautunut hevonen, joka oli myös luonteeltaan rehellinen ja hyvätapainen. Reissu-Aapolla ei ole muita jälkeläisiä kuin Amoriini.
ie. Myös Helakan Rosita asui samaisella maatilalla saman isännän omistuksessa. Se oli luonteeltaan huomattavasti omapäisempi kuin Reissu-Aapo eikä soveltunut työhevosen tehtäviin. Rosita oli kuitenkin lempeä ja rauhallinen lastenratsu, ja niin tilan lapset vilistivätkin sen kanssa pitkin metsiä ja touhusivat hevosen kanssa vuorokaudet läpensä. Tilan hevosista haluttiin jättää myös muisto jälkipolville, ja niin Reissu-Aapo ja Rosita laskettiinkin eräänä loppukesän päivänä yhteiselle laitumelle. Seuraavana kesänä syntyi Aamori.

e. Ruskon emä Mimma-Maarit toimi lähes koko ikänsä tuntiratsuna Huopahissun tallilla Keski-Suomessa. Tamman kerrotaan olleen melkoisen pystyynkuollut ja pahantuulinen tapaus, jota kukaan ei toivonut saavansa tunnille. Eräs aloitteleva aikuisratsastaja kiintyi kuitenkin omapäiseen tammaan ja neuvotteli sen itselleen ylläpitoon. Vaikka kotitalli pysyi samana, Mimma-Maaritista kuoriutui vähin erin luotettava ja ihan osaavakin ratsu uuden omistajan käydessä sillä ahkerasti yksilöohjatuissa valmennuksista. Lopulta Mimman kanssa käytiin jopa nappaamassa ruusuke kotitallilla järjestetyistä seurakoulukisoista, eikä omistaja olisi voinut olla ylpeämpi. Kun tamman ikä alkoi kuitenkin painaa, omistaja halusi teettää siitä vielä varsan hevosensa muistoksi. Pienhevoskokoinen varsa syntyi poikkeuksellisesti niin loppukesästä, että puissakin alkoi näkyä ruskan värejä. Ja niin varsa nimettiin sekä isää ja vuodenaikaa kunnioittaen Amoriinin Ruskaksi. Lopulta varsa päätyikin omistukseeni.

ei. Ruskon emänisä Elon Dupatuuri on melko lailla eri luokkaa kuin Ruskon muut sukulaiset. Se oli hieno, liinaharjainen ori jota käytettiin ahkerasti jalostukseen. Dupatuuri oli Elon Suomenhevosten oma kasvatti, ja myös aikaisemmat sukupolvet muodostuivat toinen toistaan hienommista hevosista. Dupatuuri oli KTK-I -palkittu ja sen kanssa kisattiin myös menestyksekkäästi koulua ja esteitä helpon A:n ja 80cm:n luokissa. Kaikkiaan tämä hyvin orimaisena tunnettu hevonen jättikin jälkeensä 32 varsaa.
ee. Pauliina puolestaan oli hyvin tavallisen näköinen ja oloinen suomenhevostamma. Tamma ei ollut tainnut saada edes kunnollista ratsukoulutusta, mutta jouluisen kirkkoreen edessä se toimi kyllä moitteetta. Pauliina saikin viettää leppoisan elämän pienellä kotitilalla jossa se synnytti kaikkiaan kuusi varsaa. Nimettömistä suvuista tulleet varsat myytiin ympäri Suomea, eikä niistä yhdenkään tiedetä niittäneen kovin mainittavaa mainetta tai kunniaa. Pauliina jouduttiin lopettamaan 14-vuotiaana sen loukattua pahasti selkänsä karsinassa piehtaroituaan.

Jälkeläiset

Rusko ei ole enää jalostuskäytössä.

s. 09.11.2015 o. Runon Aamurusko (KRJ-I, ERJ-I, YLA1, KTK-II) e. Jäätanssin Kaiku om. tvisha VRL-01671
s. 02.10.2015 o. Runo-Ruska (SLA-II, KV-II, SV-III) e. Suvilahden Lyyra om. Liia VRL-11284
s. 05.09.2015 t. Runon Helmetär e. Siniän Helmililja om. Sippe VRL-13703
s. 03.08.2015 t. Runon Lyriikka (KRJ-I) e. Suvilahden Lyyra om. Melina VRL-11408
s. 21.07.2015 t. Runon Jääkeiju e. Jäätanssin Kaiku om. Melina VRL-11408

Sijoitukset

Näytä sijoitukset (KRJ 42kpl, ERJ 42kpl)

Valmennukset

31.01.2013 - estevalmennus, valmentajana jensi.
Melkein parikymppisen suomiruunan valmentaminen ei ehkä kuulosta hauskalta tai innostavalta, mutta vielä mitä! Rusko järjesti sellaisen shown Elysen talvisella kentällä, jota en kyllä muista lyhyen valmentajan "urani" aikana nähneen kertaakaan. Ainakaan suomenhevosen toimesta.

Olin (taas) hieman myöhässä, sillä vanha punainen Sierrani ei suostunut kotipihassa starttaamaan ennen kunnon lämmitystä. Soittelin jo hädissäni Melinalle ja ilmoitin, etten ehtisi aloittaa valmennusta ajoissa. Onneksi aivoni eivät olleet vielä syväjäätyneet, vaan ymmärsin laittaa uuden karhealla älypuhelimellani ratapiirroksen, jotta ainakin se olisi valmiina kun vihdoin viimein Elyseen saapuisin. Ratsukko kuulemma verryttelisi jo valmiiksi, jotta päästäisi aloittamaan heti kun ilmaannun paikalle. Päivän treeninä oli erilaisia erikoisesteitä ja muutama vähän kinkkisempi tie. Oletin, että ruuna ei olisi moksiskaan puomissa roikkuvista kumiankoista tai estetolppien vieressä pönöttävistä joulukuusista, mutta harjoituksen olikin tarkoitus olla lähinnä vaihtelua tavallisiin hyppytreeneihin verrattuna. Oletukseni meni kuitenkin vähän mönkään ja ruuna seisoi kaikkien yllätykseksi hievahtamatta kentän keskellä tuijottaen kumiankkoja silmät selällään.

"Koetahan nyt saada se poni liikkeelle, niin päästään aloittamaan. Käännä vaikka ensin poispäin niistä vesileluista ja laita se kävelemään tänne, missä on vain pari tavallista pystyä. Kyllä se kohta pääsee yli ensijärkytyksestä", naurahdin tunnelmaa keventääkseni. En ollut aivan varma, kumpi oli järkyttyneempi tuomastani rekvisiitasta, hevonen vai ratsastaja, mutta jotain olisi keksittävä, jotta siitä järkytyksestä päästäisi yli.

"Anna sen vain käydä tutkimassa niitä tappaja-ankkoja, mutta älä anna syödä joulukuusia - ne pitää palauttaa tämän jälkeen!" jatkoin, kun ratsukko näytti hieman rentoutuneemmalta. Hetkisen ihmeteltyään ratsukko sai kuin saikin itsensä liikkeelle ja saimme aloitettua ensimmäisen varsinaisen harjoituksen. Verryttelyhyppyinä ratsukko sai hypätä yksittäisenä erikoisesteitä, siis niitä rekvisiitalla varustettuja sekä vesimattoa, muuria ja lankkua. Rusko oli yllättävän aktiivinen, noinkin kunnioitettavaan ikään ehtineeksi hevoseksi, ja hyppäsi pikkuruisetkin esteet isolla varalla. Ehkä sitä sittenkin jännitti vähän? Ratsastaja sai ponin kuitenkin kunnolla kuulolle ja hypyissä alkoi olla nähtävillä parempia kaaria ja alastuloja. Myöskin laukanvaihto esteen päällä muistuteltiin mieleen jo valmennuksen aluksi.

Kun esteet olivat tulleet tutuiksi, yhdisteltiin niitä pala palalta yhdeksi omituiseksi radaksi. Kuten ennen valmennusta lupasin, treenivuorossa olisi myös muutama vaativampi reittivalinta. Tänään haastetta rataan toi kapealle esteelle vinosti vievä tie, jolla piti käyttää vähän harkintakykyä ja mielikuvitustakin, jotta hypättävän esteen yli päästäisi kunnialla. Vaarana oli väärälle esteelle ajautuminen, kielto sekä puomin pudotus, jos reittiä ei saisi haltuun jo ennen radan suorittamista. Toinen haastetta tuova kohta radalla oli sarjaesteen jälkeen tuleva tiukka U-käännös, johon oli osattava varautua jo ennen sarjalle tuloa.

Ratsastaja keskittyi kovasti oikeisiin reitteihin ja sai kokeilla niitä kävelemällä ja ratsastamalla radan niin, että puomit oli siirretty hetkeksi sivuun. Kun päästiin itse asiaan, eli radan ratsastamiseen, oli Ruskolla jotakin ihan muuta mielessä. Ruuna kääntyi tahmeasti ja leikki rodeohevosta esteiden välillä. Tappaja-ankkaestettä ei tietenkään voinut hypätä kunnolla, vaan kaukaa ja korkealta. Meno oli hurjan näköistä, vaikka ruuna pysyi ratsastajalla käsissä - ratsastaja vain näytti siltä, ettei hän olisi ajatellut mitään muuta, kuin valmennuksen keskeyttämistä. Ruuna ei kuulemma normaalisti käyttäydy näin, vaan on mitä mainioin opettaja. Tänään opetusvuorossa on selvästikin kärsivällisyys.

"Kokeillaanpas nyt näin. Voisiko joku tuoda minulle auton takapenkiltä palaliivin ja kypärän?" hihkaisin esitystä ihalemaan jääneille. Eihän siinä pitkään mennyt, kun istuin jo ruunanlupsukan selässä etsimässä yhteistä säveltä temponvaihteluita tehden. Kun Rusko alkoi tottua ajatukseen kuskin vaihdosta, lähdin ratsastamaan rataa. Tai ainakin yritin. Ruuna jatkoi temppuiluaan, mutta antoi lopulta periksi. Ratsastettuani radan kahdesti läpi jokseenkin onnistuneesti, luovutin ruunan ratsastajalleen ja jatkoimme harjoitusta. Kun hän oli saanut ruunan toimimaan haluamallani tavalla, annoin hänelle luvan aloittaa loppuverryttelyn. Keräilin mukanani tuomat rekvisiitat, mukaanlukien tappaja-ankat, ja hiippailin vähin äänin autolleni. Kun Sierra viimein jaksoi startata, huikkasin tallin väelle hyvästit ja kaasuttelin kotia kohti.

Päiväkirja

09.11.2015 - Vauvauutisia ja kuulumisia
Ruskolla on jo melkoinen jälkeläissuora. Kaksi ensimmäistä tammavarsaa jäivät kotiin jatkamaan sukuaan kun taas kolmas varsa myytiin Ruskon vanhalle hoitajalle Sipelle. Sippe hoisi Ruskoa pitkän ajan ruunan ollessa vielä Runorannassa ja uskon että Helmetär pääsi hyvään ja rakastavaan kotiin. Kolmen varsan jälkeen alkoi syntyä oreja; veikeä Runo-Ruska muutti Liian matkassa Vuornaan ja viimeinen oripoika, Runon Aamurusko, lähestulkoon pakkomyytiin Mörkövaaraan. En olisi voinut kuvitella parempaa kotia Ruskon viimeiselle varsalle sillä tvisha on edennyt Aamuruskon kanssa melkoista vauhtia! Olen saanut lukea kivoja kuulumisia orin kasvusta ja menestyksestä vähän väliä. Nyt meidän Rusko alkaakin olla jo valmista kauraa täydelle eläkkeelle sillä koulukisat on kisattu ja varsatkin tehty. Esteradoilla näyttäydymme tosin sen verran että saamme ERJL:ää varten tarvittavat näytöt kasaan. Marraskuun KRJL:äänhän Rusko on jo ilmoitettu - ja toivomme sieltä tietysti vaatimattomasti kirkkainta palkintoa.


15.07.2015 - Rusko muuttaa Runoratsuihin
Rusko pääsi viettämään viimeisiä eläkepäiviään alati kasvavaan Suomenhevoslaumaani. Aikaisemmin se asui kotitilallamme Runorannassa ponipihatossa muutaman ilkikurisen Shetlanninponin ja Vuonohevosen seurassa, mutta päätimme napata pirteän papparaisen muutamine pakasteineen vielä vanhoilla päivillään jalostuskäyttöön. Rusko on kerännyt kuin huomaamatta huiman kasan toinen toistaan kivempia päiväkirjamerkintöjä ja tarinakisaosallistumisia, ja uskomatonta, että se on ollut tosiaan omistuksessani jo vuodesta 2011. Mitä tämä tekeekään sitten virtuaalivuosissa.. Ei voi kuin todeta, että kylläpä aika rientää.


22.03.2013 - Mistelia kävi rapsuttelemassa Ruskoa
Talvisena ja lumisena päivänä saavuin Elysen tallille - taas ties kunka monetta kertaa. Tallilla oli vain niin mukava yhteishenki ja hevoset, että sinne oli aina vain palattava. Tänään hoidin Amoriinin Ruskaa, tutummin Ruskoa. Se oli juuri sellainen suomijuntti, joka oli lähes jokaisen suomalaisen talli-ihmisen unelma. Itse ainakin ihastuin siihen heti. Matka Elysen tallille taittui taas autolla. Tänään en oikein tiennyt mitä tekisin, ratsastaisinko vai en.

Ensimmäisenä vain hain Ruskon tarhasta, ja vein sen karsinaansa. Se ei ollut kamalan korkea, vain 147cm. Senhän olisi voinut vielä luokitella poniksi. No, asiaa en alkanut enempää ajatella, komea suomehevonen Rusko ainakin oli. Olin jo aiemmin hakenut harjapakin satulahuoneesta ja aloinkin harjaamaan Ruskoa. Sitten keksin sen. Menisin ratsastamaan Ruskolla, mutta kauempana olevalle isolle pellolle. Täytyisi vain käydä kysymässä Melinalta. Nostin harjapakin pois karsinasta ja laitoin oven kiinni. Sen jälkeen kävin kysymässä Melinalta, että saisiko sille pellolle sitten mennä. No sai. Palasin taas takaisin harjailemaan Ruskoa ja harjailtuni sen (ja putsattuani sen kaviot - huh!) varustin sen maastoilua varten. Kävin vielä hakemassa kypärän autostani ja sen jälkeen toin Ruskon ulos.

Tallin edessä kiristin vielä kerran satulavyötä. Sen jälkeen nousin sen selkään. Otin sen kanssa pitkän alkuverryttelyn - niinkuin Melina oli käskenyt. Kun pääsimme pellolle, ravasin hetken ja sitten pääsin laukkaan. Huolimatta Ruskon iästä, se vain päästeli menemään. Olin unohtanut miten ihanaa oli laukata taas hangessa. Jonkin aikaa kiertelin vielä pellolla, mutta hengästyttyämme lopetimme. Siirryin tielle, ja siitä lyhyimmälle maastolenkille. Otin sen loppuverryttelynä. Lenkin loputtua halasin selästäpäin Ruskoa ja lähdimme kohti tallia. Laskeuduin satulasta ja löysäsin vyötä. Tallissa otin kamat pois Ruskolta. Harjailin sitä vielä, ja vein sen tarhaan, koska se ei ollut pahemmin hikeentynyt. Sekin oli ihme. Lopuksi vielä keräsin kaikki kamat pois ja paikalleen.


30.08.2012 - tarinakoulukisat Villahaassa (sijoitus kadonnut)
Tehtävänanto: Täydennä sanat tyhjiin kohtiin. Max 2 sanaa per viiva.

Ennen ratasuoritustani verryttelin iäkästä ratsuani kentän päädyssä. Hevonen tuntui jotenkin väsyneeltä, joten kaivoin taskustani vaivihkaa ilopillerin ja syötin sen hevoselle. Sen jälkeen ratsuni oli kuin toinen hevonen, mikä oli sinänsä melko oleellinen asia. Juuri ennen meidän vuoroamme näin metsän laidalla kauniin tamman. Se oli väriltään todellinen liinaharja ja se piti seireenimäistä ääntä. Hevoseni katsoi metsän suuntaan ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, se teki jotain, mitä en olisi osannut odottaa. Hevoseni kiihottui ja näytti aivan unohtaneen kilpailun. Huvittuneet kilpakumppanit ja naurua pidättelevä tuomaristo, puhumattakaan hysteerisistä katsojista katselivat minua ja elostelevaa ratsuani irvistystä muistuttava ilme kasvoillaan. Kyllähän se tuntui hieman häveliäältä, mutta pääsimme onneksi lopulta siirtymään radalle. Itse suoritus sujui itse asiassa melko vauhdikkaasti!


17.06.2012 - tarinakoulukisat Villahaassa (sijoitus kadonnut)
Tehtävänanto: Kirjoita Facebook-tilapäivitys kommentteineen tai tekstiviestikeskustelu kisapaikalta.

Melina: En oo koskaan tuntenut itteäni näin nöyryytetyks. Sen yhden kerran kun päätän lähteä ulkopuolisiin kisoihin maailman rauhallisimman ja varmimman aasin kanssa, niin tää aasi päättää pistää shown pystyyn ja kiikuttaa iät ja ajat ratsastanutta omistajaansa ympäri kenttää kun jotain hikistä riepua. Haluan vajota maan alle...

Jaana: No ei se nyt niin paha voinu olla. Pää pystyyn Melina, Rusko on ihan kiva aasi! :)

Melina: Ei, nyt sä et tosissaan tiedä mistä puhut.. Meidän suorituksen aikana, joka kesti _muutaman hassun minuutin_ Rusko ei ensin suostunut kävelemään portista sisään. Kun sain sen vihdoin muutaman takapuolesta tuuppivan tallitytön avustuksella liikkeelle, se aasi ei suostunut enää pysähtymään. Se jolkotteli rauhallisessa tahdissa ympäri kenttää tehden jopa omatoimisia voltteja, mutta ei. Se ei kuunnellut mua sitten pätkääkään! Kirosin, kiljuin ja kiskoin ohjista, mutta Rusko painoi eteenpäin kuin raskas, raiteilta syöksynyt rautaveturi. Kun tuomarit huomasivat tilanteen vakavuuden he ja muutama muu säntäsivät kentälle tarjoamaan apuaan. Kun aivan pienen pieni ja heiveröinen tyttö sitten viimein tarttui Ruskoa ohjista, et arvaa mitä se aasi teki. Se pysähtyi! Ihan hetkessä. Ja kulki kiltisti tytön perässä kun minä kiikuin selässä niin häpeissäni, että toivoin vain maan nielasevan meidät molemmat mahdollisimman pian. Ennen kun poistuimme kentältä Rusko kävi vielä nostamassa häntäänsä tuomareiden edessä jättäen heille mitä lämpimimmät terveiset, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ja ei, en ole koskaan tuntenut oloani näin nöyryytetyksi!

Jaana: Pistipä hiljaseks.. Muilla tais ainaki olla hauskaa teitä katsellessa :D
(31 henkilöä tykkää tästä)


15.03.2012 - KRJ:n alaiset tarinakisat helppo B (sijoitus kadonnut)
Tarinan otsikko: Se viimeinen makkara oli liikaa.

Vatsani kurni kuin viimeistä päivää eikä suorituksemme alkuun ollut enää kuin puolisen tuntia. Pyysin kisahoitajaani nappaamaan hevosen ja suuntaamaan kohti lämmittelyaluetta, sanoin tulevani perästä kunhan löytäisin edes jotain suuhunpantavaa. Pujottelin vuoroin ihmisten, vuoroin hevosten läpi vilkkaalla kisapaikalla ja yritin paikallistaa edes jonkinlaista kioskia. Äkkiä nenääni leijaili ihanaakin ihanampi grilliruuan tuoksu! Kevein askelin tanssahdellen liu'uin kohti tuota taivaallista tuoksua, ja onnekseni huomasin ettei paikalla ollut juurikaan jonoa. Tilasin suuren lihapiirakan kaikilla mausteilla, ja herkkupalan saatuani istahdin auringonlämmittämälle penkille nautiskelemaan. Nälkäni ei kuitenkaan helpottanut. Niinpä tilasin toisen piirakan. Eikä oikein vieläkään... ehkä yksi makkara ja sitten mennään!

Se viimeinen makkara oli kuitenkin liikaa. Tunsin miten täydellinen ähky otti hiljalleen vallan kehostani enkä mahtanut enää mitään. Hiki puski vahvasti ohimolle, ja ... nyt on aivan pakko avata nappi! Näppäilin kisahoitajani numeron hätääntyneenä ja selitin tilanteen. En ymmärtänyt lainkaan hänen kantaansa tilanteen huvittavuudesta, mutta keräillessäni itseäni edes jonkinlaiseen lyllerryskuntoon ainoa lohtu tälle traagiselle tapahtumalle oli se, että se viimeinen makkara maistui muuten pirun hyvältä!


11.11.2011 - Rusko muutti Runorantaan (ent. Elyseen) Ekholmin perheen omistukseen.

Tämä on virtuaalihevonen! © Runoratsut
kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan