Runoratsut
Runoratsut
pääsivumiljöötammatoritkasvatus

Villahaan Sadetta

KTK-II, SV-II
Virallinen nimiVillahaan Sadetta "Sade" Säkäkorkeus, väri153cm, rautias
RekisterinumeroVH17-018-0210 Koulutustaso, lajiVaativa B, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä19.01.2017 | 12-vuotias OmistajaMelina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoliSuomenhevonen, tamma KasvattajaVillahaka
Palkittu arvonimellä SV-II maaliskuussa 2017
(61,2 pistettä, 4-vuotiaat)

Kantakirjattu palkinnolle KTK-II elokuussa 2017
(pisteet: 18 + 17 + 18 + 17 = 70p, R-suunta)

Luonnekuvaus

Kun tuli aika hankkia talliin uusia, kolmepolvisia tammoja, katseeni kääntyi nopeasti tutun ja turvallisen Villahaan suuntaan. Hetken Upen kanssa keskusteltuani selvisi, että tammikuun lopulla oli syntynyt pyöreä, rautias suomenhevosneitonen monipuolisesta suvusta, eikä mennyt kauaakaan, kun kaupat oltiin lyöty jo lukkoon. Sain olla mukana vaikuttamassa tamman nimeämiseen, ja lopulta nimeksi valikoitui emälinjaa mukaillen Villahaan Sadetta.

Sade on tyypillinen suomenhevonen: rautias, hieman pyöreä, työtä pelkäämätön ja nöyrä. Sen kanssa on mahdotonta olla tulematta toimeen, sillä usein tamma toimii kuin ihmisen mieli. Sade on lupsakka ja helppohoitoinen joka tilanteessa, vaikka raskasrakenteisuus toisaalta aiheuttaakin sen, että varsinkin kengittäjä manailee usein tamman turhankin lunkia asennetta kaikkea kohtaan; jalat eivät tahdo pysyä millään ylhäällä, vaan Sade nojailee rauhassa ihmiseen, katsellen samalla syvään huokaillen maisemia. Monessa tilanteessa huomaan vertaavani Sadettaa myös ratsastuskoulun tuntihevoseen, sillä varsinkin satulavyön kiristäminen on ainaista jekutusta ja maanittelua. Vertauskuvat tuntiratsusta ja tätikuljettimesta alkavat olla jo melkoisen läpikoluttuja, mutta en ole vielä keksinyt parempiakaan termejä, jotka kuvastaisivat tätä sopivanpulskeaa hevosta. Sade on helppohoitoinen, joka tytön ja pojan lellikki.

Ratsuna Sade on kuin tuntihevosen paranneltu versio. Se on toki verkkaisa ja jossain määrin jopa helppo, mutta ei missään nimessä pilalle potkittu. Tamma ei ole ottanut myöskään tavaksi oikaista kulmia, vaan keskittyessään se askeltaa kulmiin jopa turhankin huolellisesti asettuen. Muuten tamman kanssa oltaisiin todennäköisesti ylletty myös vaativammankin tason kisaradoille, mutta koska Sade on niin lupsakka ja etenemistahti leppoisaa, päätimme jo muutaman valmennuskerran jälkeen tähdätä tamman kanssa lähinnä helpon A:n ja nippa nappa vaativan B:n kouluradoille.

Tamman kanssa on mukava hakea mielenvirkistystä vaativan tason tempuista, pikkuesteistä ja pitkistä maastolenkeistä. Sade on ihana luottoratsu kaikenlaiseen touhuamiseen, mutta koska itse hankin sen talliin lähinnä pienten luokkien kisaratsuksi ja siitostammaksi, uskon vakaasti, että etsin tammalle vielä jossain vaiheessa rauhallisen aikuisen vuokraajan, joka saa touhuta tamman kanssa ihan kyllästymiseen saakka. Sellainen Sade kuitenkin on – rautias, hieman pyöreä, työtä pelkäämätön ja nöyrä. Pääseekö sellaisesta nyt pahaa sanaa sanomaan, vaikka kuinka yrittäisi?

Sukuselvitys

i. Villahaan Luukas
rt, 158cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I
ii. Mörkövaaran Leevi
rt, 157cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, Jälk.C
iii. Tervalan Leonart
rt, 156cm
KRJ-I, VVJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I*, YLA1
iie. Tariina
klm, 154cm
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-I
ie. Villahaan Eriikka
tprt, 157cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, Jälk. C
iei. Vallan Mainio
rt, 153cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-II, Jälk. C
iee. Esteliina
rt, 155cm
e. Villahaan Saimi
rt, 150cm
KTK-II
ei. Seljasaaren Velmu
rt, 150cm
KTK-II, KRJ-I, SLA-II, Jälk. C
eii. Velmeri
rt, 155cm
KTK-II, KRJ-I
eie. Harmatar
prt, 150cm
ee. Moon Salmiina
prt, 151cm
KRJ-I, SLA-I, Jälk. C
eei. Humu-Hämmennys
rt, 155cm
KRJ-I, YLA2
eee. Sanelma
rt, 150cm
KTK-II, KRJ-II, SLA-II, YLA1
Isälinja: Tervalan Leonart (3) - Emälinja: Sanelma (3)

Jälkeläiset

2 kpl; 2 oria, 0 tammaa
Syntymäaika Skp. Nimi Saavutukset Isä Omistaja
05.12.2017 o. Runon Kullervo KTK-II Fiktion Kaleva Ketola
17.07.2017 o. Runon Venni KTK-III, SV-III Koistilan Vikke Runoratsut


Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta
03.03.2017 KRJ - Fiktio - Helppo A - 1/40
08.03.2017 KRJ - Ketunpolku - Helppo A - 4/30
08.03.2017 KRJ - Ketunpolku - Helppo A - 5/30
09.03.2017 KRJ - Fiktio - Helppo A - 6/40
09.03.2017 KRJ - Eelinniemi - Helppo A - 3/30
09.03.2017 KRJ - Fiktio - Vaativa B - 1/40
10.03.2017 KRJ - Fiktio - Helppo A - 6/40
10.03.2017 KRJ - KK Sitruuna - Helppo A - 5/30
10.03.2017 KRJ - Ketunpolku - Helppo A - 2/30
12.03.2017 KRJ - Ketunpolku - Helppo A - 2/30
13.03.2017 KRJ - Latokartano - Helppo A - 4/30
13.03.2017 KRJ - Fiktio - Vaativa B - 3/40
14.03.2017 KRJ - Fiktio - Vaativa B - 6/40
23.03.2017 KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 4/30
25.03.2017 KRJ - Fiktio - Vaativa B - 2/40
28.03.2017 KRJ - Fiktio - Helppo A - 4/40
28.03.2017 KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 1/30
29.03.2017 KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 5/30
01.04.2017 KRJ - Fiktio - Vaativa B - 3/40
11.04.2017 KRJ - Hukkapuro - Vaativa B - 4/30
12.04.2017 KRJ - Wolf Sporthorses - Vaativa B - 5/30
14.04.2017 KRJ - Wolf Sporthorses - Vaativa B - 5/30
15.04.2017 KRJ - Wolf Sporthorses - Vaativa B - 3/30
18.04.2017 KRJ - Wolf Sporthorses - Vaativa B - 1/30
20.04.2017 KRJ - Hukkapuro - Vaativa B - 4/30
21.04.2017 KRJ - Wolf Sporthorses - Vaativa B - 1/30
21.04.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 1/50
25.04.2017 KRJ - Hukkapuro - Vaativa B - 1/30
25.04.2017 KRJ - Hukkapuro - Vaativa B - 5/30
26.04.2017 KRJ - Hukkapuro - Vaativa B - 2/30
27.04.2017 KRJ - Hukkapuro - Vaativa B - 1/30
27.04.2017 KRJ - Wolf Sporthorses - Vaativa B - 1/30
28.04.2017 KRJ - Wolf Sporthorses - Vaativa B - 1/30
28.04.2017 KRJ - Hukkapuro - Vaativa B - 1/30
28.04.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/50
04.05.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 1/50
12.05.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/50
13.05.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/50
14.05.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 3/50
15.05.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/50

Näyttelytulokset
30.06.2017 NJ, Overload, irtoSERT, päätuomari: Kati

Päiväkirja

8. toukokuuta 2018 :: Kesäkuun laatistavoitteita

Hakkasin kuvainnollisesti päätä seinään, kun missasin toukokuun laatuarvosteluilmoittautumiset totaalisesti. Niinpä viimeisen ilmoittautumispäivän koittaessa tallissa ei tosiaankaan ollut arvosteluvalmiita hevosia, ja hätäisen viimeistelyn sijaan päätin lykätä ilmoittautumisen suosiolla ensi kuulle. Niinpä ajelin toukokuussa paikan päälle hoitamaan tuomarin virkaa ilman autolastillista omia arvosteltavia hevosia. Toukokuun sakissa olikin upeita yksilöitä, ja oli ilo bongata joukosta omien hevosten sukulaisia ja jännätä niiden pisteitä peukut pystyssä.

Välikuukauden jälkeen on silti tarkoitus päästä mukaan taas omienkin hevosten kanssa. Mukaan on lähdössä varsin tammavoittoinen sakki: Villahaan Sadetta ja Harmonian Tipu sekä omat kasvattini Runon Rosella ja Runon Illusia. Tammajoukko onkin melko kirjava, sillä mukana on sekä nuorempia että vanhempia hevosia. Sadetta ja Illusia ovat huomattavan tuoreita tapauksia ja molemmat ovat valmistuneet varsin vikkelään, kun taas Tipu ja Rosella ovat saaneet odottaa vuoroaan pidempään. Tuntuukin melkoiselta lottovoitolta edes viedä Tipu laatiksiin, sillä olen tehnyt sen kanssa todella ahkerasti töitä. Tamman kasvattaja katosi kuin tuhka tuuleen, eikä vanhempien sivuilta löytynyt lainkaan kisatuloksia. Arvelin pelin olevan siinä vaiheessa menetetty Tipun laatuarvosteluiden kanssa, mutta vanhemmille löytyikin kasa sijoituksia, jotka laitoin yhdessä illassa arvostelukelpoiseen muotoon. Tipu on varsonut myös kaksi hienoa varsaa, joiden kisatulokset takaavat sille todennäköisesti peräti ykköspalkinnon! Ihan mahtavaa!

Sadetta puolestaan on valmistunut kuin itsestään. Olin jo ilmoittamassa sen jokin aika sitten mukaan kakkospalkinnon toivossa, mutta Sadetta jäikin mammalomalle, kun päätimme Upen kanssa järjestää joulun alla Runoratsujen ja Villahaan yhteiset suomenhevosmarkkinat. Sadetta varsoi mustan orivarsan joka myytiin Ketolaan, ja jäimme odottamaan varsan kisatuloksia täysien jälkeläispisteiden toivossa. Niinpä Sadetankin kanssa tavoitellaan ykköspalkintoa.

Omat kasvattini Rosella ja Illusia edustavat omalla tavallaan kahta ääripäätä. Lyhytsukuiset hevoset tuntuvat saavan ihan hujauksessa neljä varsaa ja kisauransa valmiiksi, kun taas pitkäsukuisten kanssa kestää ja kestää. Eipä tuosta silti ole harmia, enkä ole jaksanut kantaa asiasta enää stressiä. Illusialla onkin lyhytsukuisena jo kaikki saavutettuna: neljä kivaa varsaa ja täydet sijoitukset. Niinpä se alkaa olla laatuarvosteluja vaille valmis kuoppaan. Kuulostaa julmalta, mutta kai se on raivattava tilaa uusille sukupolville. Rosella on porskuttanut puolestaan tallissa jo pitkän aikaa. Sen kanssa kesti ikuisuus kerätä sijoitukset täyteen, eikä tammalla ole kuin yksi kotiin jäänyt jälkeläinenkään. Osasyy varsakatoon lienee siinä, ettei pitkäsukuiset, koulupainotteiset suomenhevoset oikein liiku markkinoilla. Toisekseen meillä on jo liuta hevosia omassa tallissa, jotka ovat sukua Vaniman Rosetelle. Niinpä Rosellakin lienee laatuarvosteluja vaille valmis kuopattavaksi.

Summa summarum, kesäkuussa riittää taas jännättävää! Toivotaan, että tammat tuovat kotiin kakkos- ja ykköspalkintoja. Osan kanssa on edessä vielä Suomenhevosten rotulaatuarvostelu, mutta niistä lisää joskus toiste.


13. maaliskuuta 2018 :: Tyttöjen kesken maastolenkillä, kirjoittanut Emma (Melina)

Oltiin päästy Lotan kanssa jo tekemisen makuun, ja tultiin taas seuraavana sovittuna vuokrauspäivänä tallille liikuttamaan hevosia. Oltiin kysytty viimeksi Melinalta et saadaanko mennä maastoon, ja saatiin lupa, kunhan otettiin Jaana-niminen tallityöntekijä mukaan näyttämään vähän seutuja ja katsomaan, että kaikki menee hyvin. Ihan ymmärrettävää, kun oltiin kuitenkin vielä uusia kasvoja. Mä en ollut päässyt menemään vielä kertaakaan Almalla niin tänään halusin päästä ratsastamaan sen kanssa, ja Lotta kokeili ekaa kertaa Senniä.

Kun oltiin hoidettu hevoset, talutettiin ne pihalle ja noustiin taas korokkeen päältä selkään. Jaana oli ottanut sit alleen Sadetan, että sekin sais tänään liikuntaa. Tänään ei ollut ihan niin hyvä ilma kun viikonloppuna, ja oli vähän kylmä kun tuuli ja aurinkokin oli pilvessä. Lähdettiin silti rämpimään lumista tietä Jaanan perässä, niin että mä ja Alma oltiin seuraavat ja Lotta ja Senni tuli vikana. Jaana huuteli meille hyviä reittivinkkejä tulevan varalle ja kyseli vähän, että mitä oltiin tykätty olla Runoratsuissa ja oliko tammat kivoja. Nyökyteltiin vaan ja kerrottiin, että on ollut kivaa.

Maassa oli sen verran lunta, että ei ollut erityisen liukasta. Kattelin paikkojen nimiä kylteistä kun mentiin niiden ohi, ja lähdettiin ilmeisesti kiertämään jotain Taattisten järveä. Jaana kerto että se on sellanen reilun tunnin lenkki jos ratsastaa hissukseen, reippaamalla tahdilla selviää kuulemma vähän alle tunnissa. Me ravattiin aika paljon ja Jaana sano, että maastossakin voi hyvin taivutella hevosta avo- ja sulkutaivutuksiin ja tehdä temponvaihteluita, eikä tarvii aina vaan hölkötellä menemään. Vähän korvat punottaen oltiin sit siinä Lotan kanssa, kun mä en ainakaan ollut vielä mennyt tietääkseni mitään avotaivutuksia tai mitä ne nyt oli. Jaana sano, että ei se haittaa ja lupas pitää meille aiheesta joskus ratsastustunnin - vähänkö siistii!

Meillä meni lenkkiin aika tarkalleen tunti, eikä hevoset ollu pahemmin hiessä kun oltiin otettu vaan pari pientä laukkapätkää. Jaanalle tuli kuitenki kauhee kiire kun joku hevonen oli päässyt tarhasta karkuun ja se lähti auttamaan sen kiinni ottamisessa, niin me laitettiin sit Lotan kanssa kaikki kolme tammaa, Alma, Senni ja Sade kuntoon. Harjattiin niitä tallissa jonkin aikaa ja laitettiin niille loimet päälle ennen kun vietiin ne takas tarhoihin. Ilmeisesti karkulainenkin oltiin saatu jo kiinni, niin lähdettiin sit oottamaan bussia tienvarteen.


10. maaliskuuta 2018 :: Uudet vuokraajat työn touhussa, kirjoittanut Lotta (Melina)

Me oltiin nähty Emman kanssa ilmoitus vuokraajia etsivistä hevosista Rannikkoseudussa ja soitettiin heti seuraavana päivänä tallin omistajalle. Koeratsastus meni ihan hyvin ja sovittiin, että aletaan käymään kaksi kertaa viikossa ja meidän vastuulla on kolmen tamman liikuttaminen! Vähänkö kivaa! Mä ratsastin viimeksi Sadetalla ja Emma Seireenillä, joten sovittiin, että jompikumpi menee tänään Amalialla.

Kun tultiin tallille, oli kiva ilma. Aurinko paistoi ja oli vaan muutama aste pakkasta, niin päätettiin mennä tänään maneesin sijaan kentällä. Vähän aikaa pyörittiin hölmöinä tallin pihalla, kun meinattiin mennä ensin oritalliin, eikä löydetty jostain syystä sieltä tammojen karsinoita ja varusteita, haha. Ystävällinen tallityöntekijä opasti meidät sit kuitenkin oikeaan talliin, ja laitettiin kaikki valmiiksi hevosia varten. Mä sain tänään kokeilla Amaliaa ja Emma päätti sit mennä Sadetalla.

Haettiin tammat tarhoista ja vietiin ne talliin harjattavaksi ja varustettavaksi. Tuntui tosi hienolta olla nyt näiden hevosten vuokraaja, kun aiemmin ollaan käyty vaan lähempänä sijaitsevalla ratsastuskoululla, eikä siellä ollut enää vapaita hoitohevosia. Ja hoitajat oli aika määräileväisiä, eikä oikein saatu sit hoitaa siellä muuten hevosia, kun ennen ratsastustuntia. Amalia nautti tosi paljon rapsuttelusta ja oisin voinut jäädä hoitamaan sitä pitkäksikin aikaa, mutta Emma oli jo valmis Sadetan kanssa niin aloin varustaa Almaa.

Noustiin hevosten selkään jo tallin etupihalla, kun siinä oli sellanen koroke mistä pääsi hyvin selkään. Ratsastettiin peräkanaa alapihalle ratsastuskentälle ja alettiin verkkailla hevosia käynnissä ja ravissa. Kentän pohja oli sen verran liukas, ettei uskallettu kauheesti laukata, mutta tehtiin sit kaikkia ympyröitä ja koukeroita ravissa. Ratsastettiin vähän yli tunti, ehkä joku puolitoista, mutta varpaat alko palella niin lopetettiin sit ja ratsastettiin takas tallin eteen. Hoidettiin vielä hevoset ja autettiin tallityöntekijää viemään muutamille hevosille heiniä, ja sit pitikin jo mennä et ehdittiin bussiin. Tiistaina sit uudestaan!


5. maaliskuuta 2018 :: Vuokraajien etsimistä

Olin taas siinä iänikuisessa pattitilanteessa, jossa tallissa seisoi liuta kisauransa päättäneitä hevosia, jotka kaipasivat silti säännöllistä liikutusta. Nuoria ratsutettavia, aktiivisesti kisaavia hevosia ja muita otuksia löytyi jo nyt joka sormelle sekä itselleni, että tallille palkatuille ratsuttajille työstettäviksi. Niinpä laitoin ilmoituksen paikalliseen lehteen muutamasta mukavasta suomenhevostammasta, joille etsin täysi-ikäistä, luotettavaa liikuttajaa, joka pääsisi käymään pari kertaa viikossa. Tällä kertaa etsin vuokraajia Amalialle, Seireenille ja Sadetalle, koska arvelin olevan huomattavan paljon helpompaa etsiä vieraita ihmisiä leppoisille tammoille, kuin tuulispäisille oreille.

Puhelin soi jo seuraavana päivänä, ja langan päässä oli ujo, 17-vuotias tyttö, joka tiedusteli mahdollisuuksiaan vuokraajana toimimiseen, vaikka alaikäinen olikin. Sovimme seuraavalle päivälle tutustumiskäynnin, ja tyttö lupasi tulla käymään yhdessä ystävänsä kanssa, joka hänkin olisi kiinnostunut vuokraamisesta. Lotaksi esittäytynyt tyttö kuulosti tosin jo lyhyen puhelun jälkeenkin niin asialliselta, että ajattelin homman olevan sillä selvä.

Seuraavana päivänä tallin pihaan saapui kaksi 17-kesäistä tyttöä, Lotta ja Emma. Esittelin tytöille hieman paikkoja, päättäen kierroksen tammojen tarhoille. Olin saanut selville, että molemmilla tytöillä oli muutaman vuoden kokemus hevosista, ja he kävisivät mielellään tiistaisin ja lauantaisin liikuttamassa hevosia. Sovimme alustavasti, että ennen kun löytäisin lisää potentiaalisia vuokraajia, tytöt liikuttaisivat vuoron perään kaikkia kolmea tammaa. Niin Alma, Senni ja Sade saisivat kaikki edes säännöllisen epäsäännöllistä liikuntaa.

Koska tytöillä ei ollut kiire, kehotin heitä nappaamaan heti mieleiset hevoset mukaan tarhasta ja suuntaamaan maneesiin koeratsastukselle. Lotta talutti perässään talliin Sadetan ja Emman mukaan valikoitui Senni. Alma sai jäädä mutustamaan heiniään, mutta eiköhän sillekin olisi jatkossa liikuntaa tiedossa. Jäin seurailemaan tyttöjen puuhia, mutta kaikki sujui niin hyvin, että sain olla jo nyt mielissäni siitä, miten helposti tämä vuokraajien metsästys meni!


VIRTUAALITALLI // VIRTUAALIHEVONEN
© Runoratsut