Runoratsut
EtusivuEsittelyTammatOritKasvatus

Runon Verneri

Muistoissamme † 22.11.2017

KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, YLA2

© VRL-01811
Virallinen nimiRunon Verneri "Veeti" Säkäkorkeus, väri152cm, rautiaankimo
RekisterinumeroVH16-018-0474 Koulutustaso, lajiHeB, 90cm, yleispainotteinen
Syntymäaika, ikä20.01.2016 | 18-vuotias OmistajaMelina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoliSuomenhevonen, ori KasvattajaMelina VRL-11408, Runoratsut


Palkittu arvonimellä SLA-I marraskuussa 2017
(pisteet: 11 + 18 + 23 + 23 + 15 = 90p.)

Palkittu arvonimellä KRJ-I lokakuussa 2017
(pisteet: 6 + 42 + 22,5 + 20 + 13,5 = 104p.)

Palkittu arvonimellä ERJ-I elokuussa 2017
(pisteet: 6,5 + 43 + 22,25 + 20 + 13 = 104,75p.)

Palkittu arvonimellä YLA2 elokuussa 2017
(pisteet: 25 (17+8) - 30 (18+12) - 17 - 12 - 4 = 88p.)


Runon Verneri on upea ilmestys. Komean kimon suvussa näkyy oman virtuaalihistoriani tärkeimpiä hevosia, sillä Vernerin emä on ensimmäinen kasvattini harrastetalli-Elysen ajoilta. Myös Veetin emänemä Adalea oli pitkään omistuksessani, mutta nykyään tamma asuu Katriinan tallilla ystäväni hyvässä huolenpidossa. Isän puolen suku on puolestaan täynnä uudempia, upeanvärisiä yksilöitä, jotka tuovat väriä ja vauhtia tuttuihin sukulinjoihin. Myös Verneri tullaan taatusti näkemään jatkossa sekä kisakentillä, että jalostuskäytössä.

Veetin tanakkaa olemusta ei hetkauta juuri mikään, vaan se on aina tyynen rauhallinen ja kaikin puolin miellyttävä hevonen. Tämä reipas ja utelias ori tulee hyvin toimeen niin hevosten, ihmisten kuin kotieläintenkin kanssa, ja sen voi huoletta tarhata kenen kanssa tahansa. Hoitotoimenpiteiden ajaksi Veeti on kuitenkin syytä kiinnittää huolellisesti, sillä se on kova työntämään turpaansa aivan joka paikkaan - harjakoppaan, hoitajan taskuihin, lähimpään ruokaämpäriin... Muulla tavoin ori ei tuota toimillaan pienintäkään päänvaivaa, vaan se pyrkii aina toimimaan hoitajansa mieliksi, olipa kyseessä sitten varustaminen, kengittäminen tai vaikka traileriin lastaaminen. Veeti viihtyy myös erityisen hyvin pesupaikalla, ja se tuntuu rakastavan suoraan letkusta suuhun tulevaa vettä, kuin hullu puuroa.

Ratsastettaessa Veeti on reipas, siis todella reipas, ja vieläpä pohjattoman innokas, aina kun tiedossa on jotain mielekästä. Varsinkin pitkät maastolenkit tai kunnon estetreeni ovat tämän orin mieleen, ja silloin vauhtia riittää. Asiat kääntyvät kuitenkin nopeasti päälaelleen lajin vaihtuessa pikkutarkkaan koulutreeniin, ja reippaasta hevosesta tuleekin yllättäen tahmea ja laiska. Pienen herättelyn ja vaivannäön jälkeen Veetistä saa silti koulittua esiin ihan mukiinmenevän koulukaverin, eikä laiskasta konista ole tällaisen onnistumisen jälkeen usein tietoakaan.

Kaiken kaikkiaan Veeti on työtä pelkäämätön suomenhevonen, joka saattaa toisinaan innostua eritoten esteiden parissa niin kovin, että se heittelee muutamia pieniä pukkejakin. Maastoillessa ori on reipas ja se toimii mielellään porukan varmajalkaisena vetohevosena. Veeti näyttää nauttivan siitä, kun se saa määrätä tahdin ja suunnan täysin oman päänsä mukaan - tai ainakin raukka taitaa luulla niin. Veeti innostuu aina uudella tarmolla niin laukkapelloilla kisaamisesta kuin metsäpoluilla rämpimisestäkin.

Sukuselvitys

i. Runon Rakuuna
rtkm, 150cm
ii. Rallijantteri
rtkm, 157cm
KRJ-II
iii. Ralijantti
iie. Viejän Vaakuna
ie. Jäätanssin Kaiku
rnvkk, 155cm
KRJ-I, ERJ-I
iei. Jääkaiku
iee. Taian Sini
e. Kuohuvan Veoletta
rt, 155cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I
ei. Jantteri
trt, 157cm
eii. Jiksakki
eie. Ailikki
ee. Adalea
tprt, 153cm
eei. Amadeus
eee. Mette-Maarit

Isälinja: Rallijantteri - Emälinja: Adalea

iii. Kun Pauliina Heikkilä aikoinaan suunnitteli ensimmäisen kasvattinsa yhdistelmää, valikoitui Viejän Vaakunalle oriksi raamikas, silloiseen aikaan hyvin suosittu jalostusori Ralijantti. Se menestyi nuorempana kouluratsastuksessa vaativan tason luokissa ja on myös niittänyt menestystä rakennepuolen arvioinneissa. Ralijantti on hyvin täsmällinen ja sulava liikkeiltään, eikä sen työmoraalistakaan ole pahaa sanottavaa. Juuri hevosen reaktionopeus ja positiivinen eloisuus olivat varmasti kilpakentilläkin niitä vahvuuksia, joiden avulla Ralijantti menestyi. Nyttemmin jo ruunattu Ralijantti asuu tiettävästi pihatossa Pirkanmaalla pienellä hevostilalla omistajansa ja hänen tyttärensä yhteisenä harrastehevosena. Ralijantilla on lukuisia ratsuina menestyneitä jälkeläisiä.  © Uppe

iie. Rallijantteri syntyi yksityisen hevosharrastajan ensimmäisenä omana kasvattina Keski-Suomessa. Sen emä Viejän Vaakuna oli ollut Rallijantterin kasvattajan Pauliina Heikkilän omistuksessa 3-vuotiaasta lähtien ja Rallijantteri olikin tamman ensimmäinen jälkeläinen. Viejän Vaakuna oli lähinnä harrastekäytössä, mutta hyvärakenteisen tamman kanssa kierrettiin myös Heikkilän toimesta näyttelyitä ympäri Suomen. Lempeä mutta myös aavistuksen omapäinen Viejän Vaakuna toimi neljän varsan emänä ja menehtyi valitettavasti vakavan infektion jälkitautien seurauksena omalla kotitallillaan laitumelle kesäpäivän paisteessa. Vaakunan varsoista Rallijantterin lisäksi kaksi on menestynyt kouluratsastuksessa. Rallijantteri on Vaakunan ainut rautiaankimo jälkeläinen.  © Uppe

iei. Jääkaiku ei ollut luonteeltaan mikään helpoin ja kiltein mahdollinen, jonka vuoksi se vaihtoi nuorena tiuhaan tahtiin kotia. Kaikki pitivät tätä hevosta hulluna ja täysin mahdottomana, kunnes se liki kahdeksan vuoden iässä löysi oman omistajansa, joka vaikeuksien kautta kouli siitä loistokkaan yleisratsun. Tällöin Jääkaikua alettiin nähdä aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksen parissa, pääosin helpon B:n ja 100cm:n luokissa. Vanhemmiten ori menestyi molempien lajien parissa lukuisten sijoitusten verran, jonka myötä siitä tuli myös kysytty ori jalostukseen. Jääkaiku pääsi siten astumaan kymmenkunta tammaa, periyttäen jälkeläisilleen erityisesti hyvää kilpakykyään ja kaunista liikettään. Väritykseltään ori komea kimo, joka oli myöhemmin yksi syy sen suureen ihailijalaumaan, ja säkäkorkeutta tämä omasi 160cm. Orin jalat alkoivat oireilemaan 18 vuoden iässä rankan kilpauran päätteeksi, jonka vuoksi se lopetettiin pari vuotta myöhemmin.  © tvisha

iee. Taian Sini oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka oli väritykseltään ruunivoikko ja säkäkorkeutta sillä oli 152cm. Hyvän rakenteensa ansiosta Sini menestyi nuoresta pitäen näyttelykehissä, joka mahdollisti sen kantakirjauksen vanhemmiten KTK-II palkinnolle. Näyttelykehien ohella tammaa nähtiin lähinnä kouluratsastuskilpailuissa helppo A -tasolla saakka, jossa se keräsi sijoituksia hyvän kasan. Myös muutamat sijoitukset Sini keräsi esteillä, mutta niiden parissa sillä ei riittänyt kapasiteetti kuin 60cm luokkiin. Luonteeltaan tamma oli oikein rauhallinen ja sympaattinen persoona, jonka vuoksi se toimikin kymmenestä ikävuodesta eteenpäin nuoren tytön ensihevosena. Sinin ollessa viiden vuoden ikäinen se astutettiin upealla suomenhevosorilla, jonka tuloksena syntyi Jäätanssin Kaiku, joka olikin kuin ilmetty emänsä. Sini eli hyvän ja pitkän elämän, se lopetettiin omalle kotilaitumelleen peräti 26 vuoden ikäisenä vanhuuden vaivojen pahentuessa.  © tvisha

eei. Amadeus on upea musta paksuharjainen ori, jolta löytyy lennokas liike ja korkeutta juuri ja juuri hevoskokoisen verran, 150cm. Amadeus syntyi toivottuna yksityisomistajan kasvattina ja asuikin 6 ensimmäistä elinvuottaan yksityisomistajansa luona rauhallisessa ratsukoulutuksessa. Amadeus aloitti kilpailu-uransa 7-vuotiaana kouluratsastuksen parissa siirryttyään uudelle omistajalle. Orilla kilpailtiin tasaiseen tahtiin vuosia, minkä aikana se myös astui tammoja ja sai jälkeläisiä 7 varsan verran. Amadeus ruunattiin 14-vuotiaana, minkä jälkeen siitä tuli kouluratsastuspainotteisen ratsastuskoulun vankka ja täsmällinen opetusratsu, joka opasti määrätietoisesti mutta hellästi uudet kilparatsastajanalut kouluratsastuksen maailmaan. Amadeus on ollut ruunauksen myötä todella kärsivällinen, vaikkei se hankala orivuosinakaan ollut. Nykyään Amadeus asuu pienessä suomenhevospihatossa yksityisomistuksessa ja on jo kevyemmällä käytöllä vanhuuden vuoksi.  © Uppe

eee. Mette-Maarit sai nimensä kasvattajasiskostensa Mette ja Maarit Porolan vuoksi, kun muuta sopivaa nimeä ei saatu sovussa keksittyä. Adalea on perinyt selkeästi muhken muotonsa ja tulipunaisen värin punarautiaalta 156cm korkealta emältään. Porolan siskokset ratsukouluttivat tamman nuorena, minkä jälkeen he myivät sen omasta mielestään parempiin käsiin ratsutettavaksi ja treenattavaksi pääkaupunkiseudulle. Lempinimeä "Muksu" totteleva tamma osoitti jo nuorena selkeästi potentiaalia esteille, joten siitä koulittiin jopa 120cm radoille soveltuva ratsu. Tammasta olisi ollut varmasti hyvin tavoitteelliseen käyttöön ja näyttöön, mutta ura karahti kiville onnettomuuden jälkeisen kroonisen jalkavian vuoksi, mikä teki Muksusta siitostamman vain 10 vuoden iässä. Muksu siis palautui Porolan siskoksille siitoskäyttöön, mikä tosin ei oikein meinannut alkuun luonnistua tamman ollessa hermorauniona tekemättömyydestä ja tylsistä verkkaisista päivistä. Reippaalla ja rohkealla, aktiivisella luonteella varustettu tamma saatiin kuitenkin kolmena kesänä menestyksekkäästi synnyttämään maailmaan kolme ihanaa jälkeläistä, jotka kaikki kantavat tamman punarautiasta väriä.  © Uppe

Jälkeläiset

Veetillä on 4 jälkeläistä; 2 oria, 2 tammaa.
Syntymäaika Skp. Nimi Saavutukset Emä Omistaja
31.07.2017 t. Runon Metsätähti saavutukset Kuuralehdon Misla Mörkövaara
29.07.2017 o. Runon Vilho-Antero SV-II Runon Lyyria Runoratsut
15.12.2016 t. Runon Joulutar saavutukset Jukolan Jalavatar Ravenwood Ranch
09.06.2016 o. Runon Viljami SV-II Runon Kardemumma Hervanta


Kilpailukalenteri

Näytä sijoitukset (ERJ: 43, KRJ: 42)

3 VSR-sijoitusta
30.09.2017 VSR-Cup, koulu, Susiraja, Helppo C, 6/52
30.09.2017 VSR-Cup, este, Susiraja, 80cm, 1/42
30.10.2017 VSR-Cup, este, Susiraja, 80cm, 2/28

Päiväkirja

13. heinäkuuta 2017 – Poikien kanssa maastolenkillä

Kerkko seisoskeli karsinassaan silmät puoliummessa, kun harjasin sitä pitkin, pehmein vedoin. Kuulin viereisestä karsinasta vaimeaa jupinaa, ja kurkkasin mitä mieheni Vernerin karsinassa puuhasi. Ori oli onnistunut taas kerran irrottamaan itsensä narusta, ja hääri nyt karsinan lattialla olevan harjakorin kimpussa. Yritin peittää hihitykseni epäonnistuneeseen yskäisyyn, saaden Laurilta vastaukseksi tuskastuneen virnistyksen ja vaimeana jatkuvaa sadattelua. Saimme hevoset valmiiksi ja talutimme ne peräkanaa tallin pihalle, jossa varmistin vielä Kerkon satulavyön ja kiipesin selkään.

Kylmä kesä näytti jälleen todellista luonnettaan, eikä pari päivää sitten näyttäytyneestä auringosta ollut enää tietoakaan. Taivaalta tihkutti muutamia vesipisaroita, ja kiskoin takinkaulustani ylöspäin toivoen sadepilvien kiertävän ohi. Lauri ja Verneri odottelivat jo hiekkatien päässä, jonne otin myös Kerkon kanssa suunnan. Lähdimme kiertämään tuttua lenkkiä Taattisten järven ympäri. Sateet olivat tehneet luonnolle hyvää, sillä joka puolella oli ihanan vehreää. Ihastelin vapaana kasvavia luonnonkukkia ja kuuntelin oksilla sirittävien lintujen laulua, kun kävelimme rauhalliseen tattiin niin moneen kertaan koluttua reittiä.

Matkalla meitä tuli vastaan vain satunnaisia lenkkeilijöitä ja saimme taivaltaa melkoisen rauhassa. Vernerillä tosin tuntui olevan jatkuva hoppu, sillä Lauri sai pidätellä sitä ensimmäisten ravipätkien jälkeen jatkuvasti. Hyvän suoran päässä päästimme hevoset laukkaan, ja katselin Vernerin valkoista takapuolta, joka katosi edessämme koko ajan kauemmas; orilla riitti tänään tosiaan vauhtia. Tulimme Kerkon kanssa rauhassa perässä, raudikon orin liikkuessa allani totuttuun tapaan tasaisesti ja pehmeästi. Kuulin Vernerin korskahtelevan innokkaasti, ja suoran loppuun päästessämme se tepasteli Laurin alla malttamattomasti korvat hörössä. Loppumatka tallille sujui jo rauhallisemmin, emmekä saaneet edes sadetta niskaan.


11. heinäkuuta 2017 – Yli esteiden

Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että Vernerihän alkaisi olla valmiina esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Ori ehti olla jo jonkin aikaa myynnissäkin, mutta toistaiseksi se on jäänyt kotitallille ostajaehdokkaiden vähyydestä johtuen. Toisaalta olen ollut jopa hieman helpottunut, sillä tätä valkeaa, omintakeista hevosta olisi saattanut tulla aika nopeasti ikävä. Verneristä on lähtenyt maailmalle kaksi kasvattia, yksi ori ja toinen tamma, ja tajusin hakiessani tänään kotiin Kuuralehdosta uuden kauniin, kaksipolvisen tamman, että Verneristä ja Kuuralehdon Mislasta voitaisiin saada aikaan melko veikeä, yleispainotteinen yhdistelmä.

Vernerin matkalle Runoratsuissa on mahtunut monenmoista, mutta tänään keskityimme vielä ennen ensi kuussa koittavia laatuarvosteluja niihin ihan konkreettisiin, raidalliseksi maalattuihin esteisiin. Kokosin kentällä alkulämmittelyiden jälkeen ohjia, Vernerin liikkuessa allani innostuneesti. Koko orin olemus huokui odottuneisuutta, kun viimein nostin laukan. Laukkasimme ensin koko kierroksen kentän ympäri, kunnes käänsin lyhyen sivun päädystä Vernerin ensimmäiselle esteelle. Olin rakentanut kentälle muutamia yksittäisiä esteitä, joista saisi muodostettua lopuksi myös lyhyen radan.

Verneri liihotteli tottuneesti esteiden yli, jättäen komean ilmavaran. Ori kulki eteenpäin kuin höyryjuna, ja yli-innokkuus alkoi tuntua jo raskaalta kädelle. Käänsin orin muutaman kerran suurelle voltille ja kokosin sitä parhaani mukaan. Lähestyimme samaa estettä nyt toisesta suunnasta, ja ennen hyppyä lyhensin vielä tarkoituksellisesti Vernerin askelta. Hyppy oli jo paljon maltillisempi. Pienen hengähdyksen jälkeen hyppäsimme kentälle kokoamani esteet vielä ratana, selviten ilman ainuttakaan pudotusta. Tuumin Vernerin olevan valmis ensi kuussa edessä olevaan laatuarvostelukoitokseen. Nyt sitten vaan oltaisiin ja odoteltaisiin ilmoittautumista alkavaksi.


VIRTUAALITALLI // VIRTUAALIHEVONEN
© Runoratsut 2014-2017

Ulkoasun kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään esille & Fiktio
Taustakuvat © wulfcb & cocoparisienne